Rentoutumista kiireen keskellä

Ollut kauhea kiire. Tuntunut ettei ehdi yhtään mitään. Väsyttää ja se pieni rako kun vapaata on menee nukkuessa. Taitaa kertoa siitä että sesongin ensimmäiset kunnon päivät on täällä. Sentään joulusta ehdin nauttia hetken kiireettömänä. Pienellä kaveriporukalla tehtiin loistava ratkaisu ja mentiin tekemään jouluruuat huipunkodalle. Siellä sai rauhoittua ja nauttia tulen lämmöstä ruokien hitaasti valmistuessa. Kaikki töissä ollut kiire ja joka puollella vallitseva ruuhka unohtui kyllä tyystin.

Löydettiin yksi yhteinen vapaapäivä ihanan Fian kanssa ja päätettiin lähteä ruuhkaa pakoon kätkätunturille. Otettiin lumikengät, kamerat sekä Löppös-koira mukaan ja mentiin nauttimaan luonnosta.

Kuinka rentouttavaa oli katsella noita mahtavia maisemia ja kuunnella hiljaisuutta. Kuului vain välillä kaukaista moottorikelkan pärinää ja lumen narskumista kenkien alla. Meille sattui aivan uskomattoman kaunis päivä, taivas vaihtoi väriään eri pastellinsävystä toiseen.

Tässä olisi muutama ihanan taitavan Fia Hollménin ottama kuva. Fian kuvia voi ihailla lisää esimerkiksi instagramissa nimimerkillä fiufau.

Hetki turistina Levin huskypuistossa

Joskus on hyvä katsella asuinpaikkaansa turistin näkökulmasta. Vaikka tällaisessa turistirysässä asustelenkin, aika harvoin tulee oikeastaan tehtyä mitään turisteille suunnattua ohjelmaa. Nyt kuitenkin päätettiin lähteä husky koiria katselemaan. Suuntasimme siis Levin huskypuistoon. Puistossa voi opastetusti nähdä huskyja, poron, kettuja, naalin, elokuvaeläimiä ja koiranpentuja. Vaikka kaikki puiston eläimet valloittavia olivatkin, eniten taisi silti saada huomiota meiltä pienet huskynpennut. Kuinka suloisia!

Teki todella hyvää irtautua arjesta hetkeksi ja olla vapaapäivänä kuin lomalla. Täällä olisi niin paljon kaikkea nähtävää ja koettavaa. Täytyy ottaa tavoitteeksi tehdä jotakin uutta joka kuukausi. Levin huskypuistosta voi myös varata huskyvaljakkoajelun, ehkä kokeilen sitä seuraavaksi.

Kirje kummitytölle

Niin kuin aikaisemmin kerroin Ikävä postauksessa, asuu kummityttöni harmittavan kaukana. Niinpä onkin mukava välillä muistaa tätä ihanaa tyttöstä kirjeellä. Kukapa nyt ei pitäisi postin mukana tulevasta yllätyksestä? Koska tyttö ei vielä itse lue, olen mukaan laittanut myös jonkun pienen yllätyksen kuten vaikka tarroja. Vanhemmat voivat sitten lukea kirjeen ääneen.

Kirjepaperia meinaa vain olla hiukan vaikea löytää enää mistään. Jos jollain tulee mieleen vinkkejä mistä sitä voisi metsästää, kertokaa toki! Muutaman prinsessa aiheisen paperin olen onnistunut sentään löytämään.

Kirjeiden lisäksi kivojen korttien lähettäminenkin on mukava tapa muistaa silloin tällöin. Fyysinen kortti on ainakin itselle enemmän tunteita herättävä kun puhelimen näytölle ilmestyvä kuva.

En halua pitää yhteyttä ainoastaan merkkipäivinä tai erikoispäivinä. Mieluummin olen kummi, joka on tavoitettavissa ja läsnä vuoden jokaisena päivänä. Vaikkei se fyysisesti ainakaan juuri nyt onnistu, niin sentään muitakin keinoja on.

Päivä kun mikään ei vain suju

Arg!

Päivä jolloin ei vain suju. Pienet jutut, ne kaikkein raivostuttavimmat. Mikään tavara ei pysy käsissä, mikään ei solju niin kuin suunnittelin, koko ajan on joku hukassa ja hermot kireällä. Töistä myöhästyy koska avaimet oli väärällä reunalla pöytää ja lähtiessä huomaa paidan olevan väärinpäin päällä.

Näitä päiviä on aina välillä. Yleensä kaikki alkaa heti aamusta, jo kahvia kuppiin kaataessa loiskuu. Ennen töihin lähtöä täytyy vaihtaa vaatteet, koska kahviläikkäisessä paidassa ei voi lähteä. Ehtii monesti päivän aikana miettimään, miksei vain jäänyt päiväksi sänkyyn. Tosin vaikka jäisi, tapahtuisi luultavasti silti. Niin kuin silloin kerran kun kaadoin kahvini korvaan ja siitä sängylle. Aina ei edes peiton alla ole turvassa sähläykseltä.

Hyvää näissä päivissä on se, kuinka ihanaa päivän päätteeksi on päästä peiton alle ja painaa pää tyynyyn. Toisaalta epäonnisten päivien jälkeen muistaa taas kuinka helppoa elämä parhaimmillaan on. Sitä osaa taas arvostaa seuraavana päivänä miten kahvi kaatuu sujuvasti kuppiin ja tavarat pysyy siellä missä pitääkin.

Eipähän pääse kangistumaan rutiineihin, kun välillä joku niitä keinuttaa. Kaikilla on joskus huonoja päiviä. Ja hyvä että onkin. Muistaa sitten hyvinä  päivinä olla vielä entistäkin onnellisempi niistä hyvistä.

Minä ja sisko

Jos meillä jotakin on yhteistä niin ainakin silmäpussit

En olisi nuorempana kuuna päivänä uskonut, mutta me tullaan toimeen!

Muistan kun jouduin nuorempana kuuntelemaan monesti, kuinka vielä joskus tulisin siskoni kanssa toimeen ja oltaisi ystäviä. En uskonut. Kuinka siitä rullaluistimen naamaan heittäneestä hulttiosta muka ikinä voisi tulla ihminen, jolle voisi edes puhua huutamisen sijaan? (Kyllä, heitti rullaluistimella, heitin hiusharjalla takaisin.)

Nyt olen alkanut kuitenkin kaikesta huolimatta kallistua toisiin aatoksiin. Ehkä sittenkin se mitä luulin mahdottomaksi onkin mahdollista. Kaikki se tavaroiden heittely, hiuksissa roikkuminen, huutaminen ja ilkeily on jotenkin salakavalasti loppunut. Ja hyvä niin, ainakin on rauhallisempaa. Tosin saattaa siihen rauhallisuuteen vaikuttaa myös tämä tuhannen kilometrin välimatka.

Ollaan nyt jo jonkun aikaa pidetty yhteyttä joskus päivittäin ja vähintään viikoittain. Jotenkin huomaamattomasti. Mutta on kiva että pidetään. Viime talvena jopa annoin tulla käymään kylässä, ehkä päästän toistekin.

Eihän siirrytä takaisin tavaroiden viskomiseen ja huutamiseen, jooko? Parempi näin.

Tänään on siskoni syntymäpäivä, paljon onnea Paula!

P.s. olisin laittanut tähän postaukseen kasan hiukan nolohkoja lapsuuskuvia, mutta ne ovat siellä tuhannen kilometrin päässä, niin kuin siskonikin.

Kaamos tulee oletko valmis?

Kohta alkaa kamalan ihana kaamosaika. On pimeää kun herää, lähtee töihin, on töissä ja on pimeää kun tulee töistä kotiin. Väsyttää vähän koko ajan, eikä tunnu tietävän onko yö vai päivä.

Kaamos ei minusta ole läheskään niin pimeä, mitä ensimmäiseksi mieleen tulee. Taivaanrantaan jäävä aurinko säteilee toinen toistaa uskomattomampia värisävyjä. Ja onneksi täällä on maassa ja puissa lunta niin, ettei valottomuus näytä niin synkältä. Tuo valkoinen ihanuus kirkastaa pimeänkin päivän. Öisin taivasta koristaa melko usein revontulien kaunis loimu.

Muistakaa tarkistaa D-vitamiinin saanti ja nauttikaa tästä kauniista pimeydestä!

Levin maailmancupkisoja järjestämässä

Kylä hiljenee taas hetkeksi kisa hässäkän jälkeen

Järjestettiin tuossa joutessamme pienimuotoiset piirinmestaruuskilpailut. Eli siis viime viikonloppuna oli täällä Levillä alppihiihdon pujottelun maailmancupkisat. Meitä on järjestämässä tätä kisaa joka vuosi aika sama tiivis porukka. Ensin pystytetään kisa-alue priima kuntoon ja sitten vielä huolehditaan että se pysyy priimana koko kisaviikonlopun. Ollaan se porukka joka on rinteessä just niin monta tuntia kuin on tarpeen, että kisat järjestyy ja on semmoiset mitä kehtaa telkkarista näyttää. Tämä viikonloppu on itselle se kauden ja sesongin avaus. Tänä talvena myös ensimmäinen laskettu mäki oli tuossa kisarinteessä. Tällä hetkellä myös ainoat lasketut mäet on siltä rinteeltä.

Tuolta se tuli, tonne se meni.

Osaa tästä meidän vanhasta hiihtokoulun porukasta ei välttämättä näe kun tämän yhden viikon verran vuodessa. Silti joka vuosi heti ensinäkemisestä asti tuntuu ettei koskaan olisi erossa ollutkaan. Ikävä tulee taas kaikkia ihania.

Lanausryhmä

Vaikka viikonlopusta jo päiviä onkin kulunut, tuntuu vieläkin että sanat ei riitä kertomaan miten parasta elämä voikaan välillä olla. Laittaisin liudan kuvia näyttämään, mutta koska porukka on niin mahtavaa ei siinä puhelinta saati kameraa muista kaivata hetkeäkään. Muutaman nopeasti räpsäistyn otoksen sentään sain käsiini.

Olen onnekas kun kesäloman saa lopettaa johonkin näin mahtavaan, antaa virtaa tulevaan kauteen. Mutta luojan kiitos nämä kisat on vain kerran vuodessa. Ehtii toipua edellisistä ja alkaa jo odottaa seuraavia.

Brunssi talvisessa tunturissa

Brunssin viettäminen nuotion loimussa on ollut suunnitelmissa jo jonkun aikaa. Nyt saatiin porukka viimein kasaan ja käytiin herkuttelemassa lammaskurun kodalla Levitunturissa. Ajankohdaksi valittiin sama viikonloppu milloin pidettiin skiexpo messut. Moni karkasikin täältä etelän menoa siksi ajaksi katsomaan ja me jäljelle jääneet kaipasimme puuhaa.

Menussa meiltä löytyi tällä kertaa kauralettuja, hedelmärahkaa, kuivalihapiirakkaa, banaanileipää ja appelsiinimehua. Nokipannukahveja unohtamatta! Eväät olivat kyllä viimeisen päälle hyvät. En ole aiemmin tajunnut, että kuivalihastahan saa vaikka mitä. Muutakin kuin reissuun helppoa evästä. Lettujen päälle laitettiin mustikoita ja vaahtokarkkeja sulamaan. Miten ihana olikaan kokoontua pitkästä aikaa tulen äärelle nauttimaan kiireettömästi. Mikäs siinä rupatellessa ja lämmittäessä nuotion lämmössä kohmeisia sormia ja ruokia.

Rinteiden tykityksen vuoksi ylhäällä näkyvyys oli todella heikko, mutta jotenkin maagisen sumuinen. Tykkien sylkiessä rinteisiin uuttaa lunta, on kyllä myös tavallista kylmemmän oloista. Muutama pakkasastekin tuntuu normaalia kylmemmälle.

Nyt alkaa uurastus levi alppihiihdon maailmancup kisarinteen valmistelussa ja itse kisa tohinassa. Luvassa pitkiä, rankkoja, kauniita päiviä ehdottomasti parhaassa seurassa!

Onnellisuus lista

Listattuna ne jutut mitkä just nyt saa aikaan pieniä onnen hetkiä ja mistä nautin täysillä.

• Raikas nenää kipristävä ilma
• Hetket ilman kiirettä minnekään. Näitä on alkanut arvostaa koko ajan enemmän ja enemmän.
• Ihana tuttu valkoiseksi pikkuhiljaa muuttuva maisema
• Ystävien kanssa vietetyt hetket. Yhdessä koetut kahvit, saunomiset, urheilu, auringonlaskut...
• Yöunet jotka jatkuvat niin pitkään kuin on milloinkin tarvis. Tätä tulen vielä talvella ikävöimään monesti!
• Uskomattoman värikkäät ja kauniit auringonlaskut. Ei meinaa silmiä uskoa!
• Pipokausi on alkanut! Kukaan ei pidä kummallisena pipo syvällä korvilla hiippailua.

• Hyvän ja nopean gluteenittoman leivän reseptin löytyminen (Kiitos janni!!)
• Ulkona pienen pakkasen ja sisällä lämpimän saunan kontrasti.

Näitä viittä tavaraa ilman en pärjäisi

Joitain asioita ilman en voisi kuvitella enää eläväni, tässä viiden kärki.

Puhelin
Tämä löytynee hyvin usealta tällaisen listauksen tekijän listalta. En kiellä etteikö puhelin olisi minulle tärkeä esine. Ei pelkkänä yhteydenpitovälineenä vaan myös ajanvietteenä. Minusta silti puhelimen käytöllä on aikansa ja se ei ole esimerkiksi silloin kun olet aikaa viettämässä ystävien kesken. Toivon että tämän pystyisin muistamaan aina.

Kamera
Kamera kulkee nykyään mukanani kaikkialle. Enkä puhu nyt puhelimen kamerasta, vaan siitä oikeasta "pelkästä" kamerasta. Koskaan ei voi tietää milloin jokin ikuistettava kohde sattuu eteen tulemaan. Paras kuvakin otetaan kameralla joka on mukana.

Auto
Auto lisää minulla vapauden tunnetta. Voin liikkua milloin ja minne haluan. Ei tarvitse aikatauluja tai välttämättä sen kummempia suunnitelmiakaan. Auton pito maksaa, mutta en olisi valmis luopumaan sen tuomista eduista ja helppoudesta.

Pressopannu
Tai jokin muu kahvinkeitto väline, kuten nokipannu. Vaikka ystävän kanssa juuri tuli kokeiltua, kahvinkeitto ei välttämättä juuri välineitä tarvitse. Kuuman juoman lipittely on ollut tapanani jo kauan ja pressopannun hienous on että sillä saa hyvän kahvin lisäksi tehtyä teetä. Molemmat tärkeitä elämässäni.

Villasukat
Kukapa ei kaipaisi pientä lämpöä jokaiseen päivään. Mikä onni onkaan että näitä lämmittäjiä minulla riittää, kiitos mummin ja äidin jotka niitä jaksaa pyyntö toisensa jälkeen minulle taikoa.

Voisinko muuttaa sänkyyni

Näin koleana lokakuun päivänä tuntuu, että voisin muuttaa sänkyyni asumaan. Ylös peiton alta nouseminen kylmään ei houkuttele.

Tähän aikaan vuodesta tuntuu tunturissa kuin jokainen olisi jähmettynyt odottamaan. Mitä sitten mahdamme odottaa? Sitä talvea varmaan. Sitä kun lumipeite valaisee tämän valottomuuden. Kaikki odottaa jo turisteja saapuvaksi ja tuovaksi sen tutun vilskeen ja hulinan. Vielä olisi aikaa nauttia tästä rauhasta ja valmistautua siihen puolisen vuotta kestävään ruljanssiin minkä turistit meille mukanaan tuo.

Ennen kaikkea tuota hoppua vietän kyllä vielä ainakin yhden lämpimän aamun sängyssä oleskellen ja nauttien hetkestä.

Joko joulu hössötyksen voi aloittaa?

Tunturin päällä on jo jouluinen maisema

Villapaidat on jo kaivettu kaapin perukoilta, kynttilät on ripoteltu kämppää valaisemaan. Täytyy tunnustaa, jouluvalotkin ovat koristaneet (tosin ilman valoja) koko kesän esillä. Join jo ensimmäisen lasin glögiä ja keitin aamupalaksi riisipuuron. Laitoin päälle kanelia. Toisin sanoen siis hössötys on jo minun osaltani tainnut alkaa. Ja eiköhän se jatku jouluun saakka, luultavasti sen ylikin.

Tämä kaikki joulumieli hiipi salakavalasti tehdessäni kummitytölle joulukalenteria. Se lahjojen paketointi jotenkin tuntuu  niin jouluiselta. Käytännön syistä se oli helpompi toteuttaa etelässä ollessani, siksi olin kerrankin näin ajoissa. Ei tarvitse miettiä sen lähettämistä postissa ja kaupungista myös sai helpommin kerättyä sisällön kalenterille.

Vielä kun saisi pysyvän lumipeitteen maahan, ei tästä joulumielestä taida olla enää paluuta. Tunturin laella tuota ihanaa valkoista maisemaa voi jo käydä pahimpaan kaipuuseen ihastelemassa. Vielä kun sen samaisen saisi tänne tunturin juurellekin.

Mitä tehdä kun luovuus katoaa?

Aina joskus tuntuu että luovuus menee tukkoon. Silloin ei meinaa oikein mistään saada irti mitään. Mitä silloin sitten voi tehdä? Voi ainakin tehdä samoin kuin minä nyt noin tuntien. Tässä siis minun kahdeksan vinkkiä luovuustukon aukaisuun.

1. Mene mukavuus paikkaan.
Johonkin paikkaan mistä on onnellisia ja hyviä muistoja.  Esimerkiksi kaverin luo kahville, omalle parvekkeelle, laiturille tai missä vain on hyvä olla. Itsellä yksi sellaisista paikoista on Levillä sijaitseva kahvila. Siellä voi kaikessa rauhassa juoda kahvia ja tuijotella Levin rinnettä.

2. Mene lähelle luontoa.

Ilman ympärillä olevaa hälinää alkaa ainakin oma pääni taas pursuta ideoita. Ajatus alkaa luistaa ja tuntuu että saisi taas hengitettyä paremmin.

3. Ota selfie, tai monta.

Mikset ottaisi kuvaa jostakin mikä on aina tavoitettavista eli itsestäsi? Ensin voi ottaa hyvin yksinkertaisen naamakuvan ja jatkokehittää siitä eteenpäin uusia ideoita. Selfiestäkin saa niin monen näköisen kuin vain ideoita riittää.

4. Tee jokin arkinen asia eritavalla kuin yleensä.

Kata normaalista arjesta poiketen kauniimpi ruokahetki, vaikka aamupala. Käy saunassa ja laita kylpyhuone täyteen kynttilöitä. Osta kaupasta vain iloisen värisiä asioita, tai valitse normaali valinnasta poiketen se viereinen tuote.

5. Luo välillä jotakin muuta jollain muulla välineellä.

Jos valokuvaus tuntuu tökkivän (tai mikä tahansa muu luovuutta tarvitseva), tee jotakin muuta. Esimerkiksi leivo, neulo, askartele, väritä tai piirrä. Johonkin muuhun keskittyminen saattaa auttaa.

6. Ota aikaa itsellesi ja ajatuksillesi.

Luo tilanne jossa helpoiten pystyt ajattelemaan ja anna ajatusten virrata. Itselleni tämmöinen paikka on monesti sauna tai suihku. Ilman mahdollisuutta käyttää elektroniikkaa helpottaa ajattelua. Joskus myös voi olla hyvä antaa aikaa luovuuden puuskan tulla itsestään, pakottamatta.

7. Mene johonkin aivan uuteen paikkaan tai tilanteeseen.

Tai vaihtoehtoisesti paikkaan jossa et ole pitkään aikaan käynyt. En vielä keksinyt mikä tämä paikka minulla olisi, mutta otan sen etsimisen seuraavaksi projektiksi.

8. Siivoa

Siivous on jotakin mistä en pidä sitten yhtään, mutta pakko se on vain myöntää. Järjestyksessä olevassa kodissa ajatuksetkin saavat enemmän tilaa. Vapaampi ajatuksenkulku taas lisää ainakin itselleni luovuutta.

Ikävä

Koska lapissa ruskan värit alkoivat jo hävitä, totesin että olisi paras ajella etelämmäs katsomaan olisiko väriä vielä jäljellä täällä päin. Ja onhan täällä. Vaikka kaikesta sydämestäni talvea rakastankin, on syksyssä myös jotakin taikaa.

Väriloistoa isompi syy ajella pohjoisesta tänne etelään on toki ihmiset. Talvisin pitää töissä niin kiirettä, ettei silloin ehdi välttämättä käymään lainkaan. Joten nyt olikin hyvä hetki tulla vielä moikkaamassa perhettä ja ystäviä. 

Tunnen joskus huonoa omatuntoa asuessani niin kaukana perheestä ja muista tärkeistä ihmisistä. On yksi hetki jolloin se tuntuu kaikkein pahimmalta. Se hetki kun kummityttö suuttuu, koska joudut lähtemään. Se tunne kun tiedät ettet vain pysty tulemaan tapaamaan tätä maailman ihaninta tyttöstä aina kun haluaisit. Ehkä tuollaisen pienen ihmisen pettymys on kaikkein pahin siitä syystä kun et voi ymmärrettävästi selittää syitä miksi olet kaukana.

Onneksi kuitenkin pääsee käymään. Ja on muitakin keinoja pitää yhteyttä, kuten kirjeet, puhelin ja Skype. En ehkä pääse muuttumaan lasten silmissä aivan muukalaiseksi, pitkistä välimatkoista huolimatta. Totta kai toivoisin että kaikki nämä ihmiset asuisivat lähempänä, mutten vain voi itse enää kuvitella olevani etelässä. Enkä tietenkään voi vaatia myöskään ketään muuttamaan toiselle puolelle suomeakaan. Vaikka Essu, täällä olisi pitkä talvi ja lyhyt matka norjaan laskemaan!