Näitä viittä tavaraa ilman en pärjäisi

Joitain asioita ilman en voisi kuvitella enää eläväni, tässä viiden kärki.

Puhelin
Tämä löytynee hyvin usealta tällaisen listauksen tekijän listalta. En kiellä etteikö puhelin olisi minulle tärkeä esine. Ei pelkkänä yhteydenpitovälineenä vaan myös ajanvietteenä. Minusta silti puhelimen käytöllä on aikansa ja se ei ole esimerkiksi silloin kun olet aikaa viettämässä ystävien kesken. Toivon että tämän pystyisin muistamaan aina.

Kamera
Kamera kulkee nykyään mukanani kaikkialle. Enkä puhu nyt puhelimen kamerasta, vaan siitä oikeasta "pelkästä" kamerasta. Koskaan ei voi tietää milloin jokin ikuistettava kohde sattuu eteen tulemaan. Paras kuvakin otetaan kameralla joka on mukana.

Auto
Auto lisää minulla vapauden tunnetta. Voin liikkua milloin ja minne haluan. Ei tarvitse aikatauluja tai välttämättä sen kummempia suunnitelmiakaan. Auton pito maksaa, mutta en olisi valmis luopumaan sen tuomista eduista ja helppoudesta.

Pressopannu
Tai jokin muu kahvinkeitto väline, kuten nokipannu. Vaikka ystävän kanssa juuri tuli kokeiltua, kahvinkeitto ei välttämättä juuri välineitä tarvitse. Kuuman juoman lipittely on ollut tapanani jo kauan ja pressopannun hienous on että sillä saa hyvän kahvin lisäksi tehtyä teetä. Molemmat tärkeitä elämässäni.

Villasukat
Kukapa ei kaipaisi pientä lämpöä jokaiseen päivään. Mikä onni onkaan että näitä lämmittäjiä minulla riittää, kiitos mummin ja äidin jotka niitä jaksaa pyyntö toisensa jälkeen minulle taikoa.

Voisinko muuttaa sänkyyni

Näin koleana lokakuun päivänä tuntuu, että voisin muuttaa sänkyyni asumaan. Ylös peiton alta nouseminen kylmään ei houkuttele.

Tähän aikaan vuodesta tuntuu tunturissa kuin jokainen olisi jähmettynyt odottamaan. Mitä sitten mahdamme odottaa? Sitä talvea varmaan. Sitä kun lumipeite valaisee tämän valottomuuden. Kaikki odottaa jo turisteja saapuvaksi ja tuovaksi sen tutun vilskeen ja hulinan. Vielä olisi aikaa nauttia tästä rauhasta ja valmistautua siihen puolisen vuotta kestävään ruljanssiin minkä turistit meille mukanaan tuo.

Ennen kaikkea tuota hoppua vietän kyllä vielä ainakin yhden lämpimän aamun sängyssä oleskellen ja nauttien hetkestä.

Joko joulu hössötyksen voi aloittaa?

Tunturin päällä on jo jouluinen maisema

Villapaidat on jo kaivettu kaapin perukoilta, kynttilät on ripoteltu kämppää valaisemaan. Täytyy tunnustaa, jouluvalotkin ovat koristaneet (tosin ilman valoja) koko kesän esillä. Join jo ensimmäisen lasin glögiä ja keitin aamupalaksi riisipuuron. Laitoin päälle kanelia. Toisin sanoen siis hössötys on jo minun osaltani tainnut alkaa. Ja eiköhän se jatku jouluun saakka, luultavasti sen ylikin.

Tämä kaikki joulumieli hiipi salakavalasti tehdessäni kummitytölle joulukalenteria. Se lahjojen paketointi jotenkin tuntuu  niin jouluiselta. Käytännön syistä se oli helpompi toteuttaa etelässä ollessani, siksi olin kerrankin näin ajoissa. Ei tarvitse miettiä sen lähettämistä postissa ja kaupungista myös sai helpommin kerättyä sisällön kalenterille.

Vielä kun saisi pysyvän lumipeitteen maahan, ei tästä joulumielestä taida olla enää paluuta. Tunturin laella tuota ihanaa valkoista maisemaa voi jo käydä pahimpaan kaipuuseen ihastelemassa. Vielä kun sen samaisen saisi tänne tunturin juurellekin.

Mitä tehdä kun luovuus katoaa?

Aina joskus tuntuu että luovuus menee tukkoon. Silloin ei meinaa oikein mistään saada irti mitään. Mitä silloin sitten voi tehdä? Voi ainakin tehdä samoin kuin minä nyt noin tuntien. Tässä siis minun kahdeksan vinkkiä luovuustukon aukaisuun.

1. Mene mukavuus paikkaan.
Johonkin paikkaan mistä on onnellisia ja hyviä muistoja.  Esimerkiksi kaverin luo kahville, omalle parvekkeelle, laiturille tai missä vain on hyvä olla. Itsellä yksi sellaisista paikoista on Levillä sijaitseva kahvila. Siellä voi kaikessa rauhassa juoda kahvia ja tuijotella Levin rinnettä.

2. Mene lähelle luontoa.

Ilman ympärillä olevaa hälinää alkaa ainakin oma pääni taas pursuta ideoita. Ajatus alkaa luistaa ja tuntuu että saisi taas hengitettyä paremmin.

3. Ota selfie, tai monta.

Mikset ottaisi kuvaa jostakin mikä on aina tavoitettavista eli itsestäsi? Ensin voi ottaa hyvin yksinkertaisen naamakuvan ja jatkokehittää siitä eteenpäin uusia ideoita. Selfiestäkin saa niin monen näköisen kuin vain ideoita riittää.

4. Tee jokin arkinen asia eritavalla kuin yleensä.

Kata normaalista arjesta poiketen kauniimpi ruokahetki, vaikka aamupala. Käy saunassa ja laita kylpyhuone täyteen kynttilöitä. Osta kaupasta vain iloisen värisiä asioita, tai valitse normaali valinnasta poiketen se viereinen tuote.

5. Luo välillä jotakin muuta jollain muulla välineellä.

Jos valokuvaus tuntuu tökkivän (tai mikä tahansa muu luovuutta tarvitseva), tee jotakin muuta. Esimerkiksi leivo, neulo, askartele, väritä tai piirrä. Johonkin muuhun keskittyminen saattaa auttaa.

6. Ota aikaa itsellesi ja ajatuksillesi.

Luo tilanne jossa helpoiten pystyt ajattelemaan ja anna ajatusten virrata. Itselleni tämmöinen paikka on monesti sauna tai suihku. Ilman mahdollisuutta käyttää elektroniikkaa helpottaa ajattelua. Joskus myös voi olla hyvä antaa aikaa luovuuden puuskan tulla itsestään, pakottamatta.

7. Mene johonkin aivan uuteen paikkaan tai tilanteeseen.

Tai vaihtoehtoisesti paikkaan jossa et ole pitkään aikaan käynyt. En vielä keksinyt mikä tämä paikka minulla olisi, mutta otan sen etsimisen seuraavaksi projektiksi.

8. Siivoa

Siivous on jotakin mistä en pidä sitten yhtään, mutta pakko se on vain myöntää. Järjestyksessä olevassa kodissa ajatuksetkin saavat enemmän tilaa. Vapaampi ajatuksenkulku taas lisää ainakin itselleni luovuutta.

Ikävä

Koska lapissa ruskan värit alkoivat jo hävitä, totesin että olisi paras ajella etelämmäs katsomaan olisiko väriä vielä jäljellä täällä päin. Ja onhan täällä. Vaikka kaikesta sydämestäni talvea rakastankin, on syksyssä myös jotakin taikaa.

Väriloistoa isompi syy ajella pohjoisesta tänne etelään on toki ihmiset. Talvisin pitää töissä niin kiirettä, ettei silloin ehdi välttämättä käymään lainkaan. Joten nyt olikin hyvä hetki tulla vielä moikkaamassa perhettä ja ystäviä. 

Tunnen joskus huonoa omatuntoa asuessani niin kaukana perheestä ja muista tärkeistä ihmisistä. On yksi hetki jolloin se tuntuu kaikkein pahimmalta. Se hetki kun kummityttö suuttuu, koska joudut lähtemään. Se tunne kun tiedät ettet vain pysty tulemaan tapaamaan tätä maailman ihaninta tyttöstä aina kun haluaisit. Ehkä tuollaisen pienen ihmisen pettymys on kaikkein pahin siitä syystä kun et voi ymmärrettävästi selittää syitä miksi olet kaukana.

Onneksi kuitenkin pääsee käymään. Ja on muitakin keinoja pitää yhteyttä, kuten kirjeet, puhelin ja Skype. En ehkä pääse muuttumaan lasten silmissä aivan muukalaiseksi, pitkistä välimatkoista huolimatta. Totta kai toivoisin että kaikki nämä ihmiset asuisivat lähempänä, mutten vain voi itse enää kuvitella olevani etelässä. Enkä tietenkään voi vaatia myöskään ketään muuttamaan toiselle puolelle suomeakaan. Vaikka Essu, täällä olisi pitkä talvi ja lyhyt matka norjaan laskemaan!

Villasukkia ja valoa

Vaikka syksy onkin jo pitkällä, minulle on vasta nyt lähipäivinä tullut syksyinen olo. Ehkä minut herätti tähän syksyyn alkaneet yöpakkaset. Puut ovat jotenkin huomaamattani tiputtaneet jo lehtensä ja maa on aamuisin kuurassa.

Olen vasta nyt polttanut ensimmäiset kynttilät sekä kuumentanut takkaa. Myös tee-hetket ovat palanneet lämmittämään iltoja. Kaivoin juuri vaatekaapin perukoilta villapaidat makuuhuoneen rekille roikkumaan nahkatakkien seuraksi.

Nyt on vielä hetki aikaa nauttia ihanista värikkäistä auringonlaskuista, ennen kaamoksen alkua. Auringonlaskuja käyn monesti ihailemassa tunturin päällä. Levin päälle kun pääsee lähes huipulle asti autolla. Tästä kotoani siihen ajaa noin kymmenessä minuutissa. Huipulta näkee kauas ja näky on aivan uskomaton.

Tänään aion laittaa villasukat jalkaan ja tuijotella palavia kynttilöitä viltin alta.