Minä ja sisko

Jos meillä jotakin on yhteistä niin ainakin silmäpussit

En olisi nuorempana kuuna päivänä uskonut, mutta me tullaan toimeen!

Muistan kun jouduin nuorempana kuuntelemaan monesti, kuinka vielä joskus tulisin siskoni kanssa toimeen ja oltaisi ystäviä. En uskonut. Kuinka siitä rullaluistimen naamaan heittäneestä hulttiosta muka ikinä voisi tulla ihminen, jolle voisi edes puhua huutamisen sijaan? (Kyllä, heitti rullaluistimella, heitin hiusharjalla takaisin.)

Nyt olen alkanut kuitenkin kaikesta huolimatta kallistua toisiin aatoksiin. Ehkä sittenkin se mitä luulin mahdottomaksi onkin mahdollista. Kaikki se tavaroiden heittely, hiuksissa roikkuminen, huutaminen ja ilkeily on jotenkin salakavalasti loppunut. Ja hyvä niin, ainakin on rauhallisempaa. Tosin saattaa siihen rauhallisuuteen vaikuttaa myös tämä tuhannen kilometrin välimatka.

Ollaan nyt jo jonkun aikaa pidetty yhteyttä joskus päivittäin ja vähintään viikoittain. Jotenkin huomaamattomasti. Mutta on kiva että pidetään. Viime talvena jopa annoin tulla käymään kylässä, ehkä päästän toistekin.

Eihän siirrytä takaisin tavaroiden viskomiseen ja huutamiseen, jooko? Parempi näin.

Tänään on siskoni syntymäpäivä, paljon onnea Paula!

P.s. olisin laittanut tähän postaukseen kasan hiukan nolohkoja lapsuuskuvia, mutta ne ovat siellä tuhannen kilometrin päässä, niin kuin siskonikin.

Kaamos tulee oletko valmis?

Kohta alkaa kamalan ihana kaamosaika. On pimeää kun herää, lähtee töihin, on töissä ja on pimeää kun tulee töistä kotiin. Väsyttää vähän koko ajan, eikä tunnu tietävän onko yö vai päivä.

Kaamos ei minusta ole läheskään niin pimeä, mitä ensimmäiseksi mieleen tulee. Taivaanrantaan jäävä aurinko säteilee toinen toistaa uskomattomampia värisävyjä. Ja onneksi täällä on maassa ja puissa lunta niin, ettei valottomuus näytä niin synkältä. Tuo valkoinen ihanuus kirkastaa pimeänkin päivän. Öisin taivasta koristaa melko usein revontulien kaunis loimu.

Muistakaa tarkistaa D-vitamiinin saanti ja nauttikaa tästä kauniista pimeydestä!

Levin maailmancupkisoja järjestämässä

Kylä hiljenee taas hetkeksi kisa hässäkän jälkeen

Järjestettiin tuossa joutessamme pienimuotoiset piirinmestaruuskilpailut. Eli siis viime viikonloppuna oli täällä Levillä alppihiihdon pujottelun maailmancupkisat. Meitä on järjestämässä tätä kisaa joka vuosi aika sama tiivis porukka. Ensin pystytetään kisa-alue priima kuntoon ja sitten vielä huolehditaan että se pysyy priimana koko kisaviikonlopun. Ollaan se porukka joka on rinteessä just niin monta tuntia kuin on tarpeen, että kisat järjestyy ja on semmoiset mitä kehtaa telkkarista näyttää. Tämä viikonloppu on itselle se kauden ja sesongin avaus. Tänä talvena myös ensimmäinen laskettu mäki oli tuossa kisarinteessä. Tällä hetkellä myös ainoat lasketut mäet on siltä rinteeltä.

Tuolta se tuli, tonne se meni.

Osaa tästä meidän vanhasta hiihtokoulun porukasta ei välttämättä näe kun tämän yhden viikon verran vuodessa. Silti joka vuosi heti ensinäkemisestä asti tuntuu ettei koskaan olisi erossa ollutkaan. Ikävä tulee taas kaikkia ihania.

Lanausryhmä

Vaikka viikonlopusta jo päiviä onkin kulunut, tuntuu vieläkin että sanat ei riitä kertomaan miten parasta elämä voikaan välillä olla. Laittaisin liudan kuvia näyttämään, mutta koska porukka on niin mahtavaa ei siinä puhelinta saati kameraa muista kaivata hetkeäkään. Muutaman nopeasti räpsäistyn otoksen sentään sain käsiini.

Olen onnekas kun kesäloman saa lopettaa johonkin näin mahtavaan, antaa virtaa tulevaan kauteen. Mutta luojan kiitos nämä kisat on vain kerran vuodessa. Ehtii toipua edellisistä ja alkaa jo odottaa seuraavia.

Brunssi talvisessa tunturissa

Brunssin viettäminen nuotion loimussa on ollut suunnitelmissa jo jonkun aikaa. Nyt saatiin porukka viimein kasaan ja käytiin herkuttelemassa lammaskurun kodalla Levitunturissa. Ajankohdaksi valittiin sama viikonloppu milloin pidettiin skiexpo messut. Moni karkasikin täältä etelän menoa siksi ajaksi katsomaan ja me jäljelle jääneet kaipasimme puuhaa.

Menussa meiltä löytyi tällä kertaa kauralettuja, hedelmärahkaa, kuivalihapiirakkaa, banaanileipää ja appelsiinimehua. Nokipannukahveja unohtamatta! Eväät olivat kyllä viimeisen päälle hyvät. En ole aiemmin tajunnut, että kuivalihastahan saa vaikka mitä. Muutakin kuin reissuun helppoa evästä. Lettujen päälle laitettiin mustikoita ja vaahtokarkkeja sulamaan. Miten ihana olikaan kokoontua pitkästä aikaa tulen äärelle nauttimaan kiireettömästi. Mikäs siinä rupatellessa ja lämmittäessä nuotion lämmössä kohmeisia sormia ja ruokia.

Rinteiden tykityksen vuoksi ylhäällä näkyvyys oli todella heikko, mutta jotenkin maagisen sumuinen. Tykkien sylkiessä rinteisiin uuttaa lunta, on kyllä myös tavallista kylmemmän oloista. Muutama pakkasastekin tuntuu normaalia kylmemmälle.

Nyt alkaa uurastus levi alppihiihdon maailmancup kisarinteen valmistelussa ja itse kisa tohinassa. Luvassa pitkiä, rankkoja, kauniita päiviä ehdottomasti parhaassa seurassa!

Onnellisuus lista

Listattuna ne jutut mitkä just nyt saa aikaan pieniä onnen hetkiä ja mistä nautin täysillä.

• Raikas nenää kipristävä ilma
• Hetket ilman kiirettä minnekään. Näitä on alkanut arvostaa koko ajan enemmän ja enemmän.
• Ihana tuttu valkoiseksi pikkuhiljaa muuttuva maisema
• Ystävien kanssa vietetyt hetket. Yhdessä koetut kahvit, saunomiset, urheilu, auringonlaskut...
• Yöunet jotka jatkuvat niin pitkään kuin on milloinkin tarvis. Tätä tulen vielä talvella ikävöimään monesti!
• Uskomattoman värikkäät ja kauniit auringonlaskut. Ei meinaa silmiä uskoa!
• Pipokausi on alkanut! Kukaan ei pidä kummallisena pipo syvällä korvilla hiippailua.

• Hyvän ja nopean gluteenittoman leivän reseptin löytyminen (Kiitos janni!!)
• Ulkona pienen pakkasen ja sisällä lämpimän saunan kontrasti.