sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Keskenään niin erilaiset talvet

Tänä talvena olen ihmetellyt kuinka erinäköisiä talvet keskenään voivatkaan olla. Lapissa ehdotonta plussaa on jatkuvasti muuttuva maisema. Väritys muuttuu myös jatkuvasti, milloin puut ovat valkoisena lumesta, milloin vihreät sateen jälkeisenä kesäpäivänä. Tällä hetkellä puut näyttävät tummilta, hiukan jopa synkiltä.

levitunturi, levi lapland, lappi, tunturin laelta näkee kauas
Tämän vuoden maisemaa Leviltä

lunta, talvi, levi, maisema, kaikki valkoisena
Kuva viime talven tammikuulta, tuolloin puut olivat kauttaaltaan lume peitossa ja kaikki oli valkoista.

Taivaaltakin löytyy värejä laidasta laitaan, auringon nousu ja lasku värjää taivaan eri punaisen, oranssin, kullan sekä violetin eri sävyillä. Revontulien väriloistosta nyt puhumattakaan.

Toivoisin sitä samanlaista koko valkoista maisemaa tykkylumi puineen kaikkineen, mikä viime talvena lähes koko talven ihastutti. Se maisema on minulle ehkä se kaikkein rakkain ja omaan silmään kaunein, vaikka ei täällä kyllä rumaa ole koskaan.

mänty, oksisto, levi tunturi, talvi
Tänä talvena lumen alta näkyy jopa vihreää

maisema, kurkistus aukko, luonnon taulu, tykkylumi, puita, aurinko, kaunista, valkoista
Viime talvena kauniita valkoisia möykkyjä ei meinannut edes puiksi tuntea. Kuvan valkoiset reunat ovat puun oksiin kertyneestä lumesta.

maanantai 23. tammikuuta 2017

Valokuvauksen rauhoittava vaikutus

valokuvaus, kamera, olympus ep-7, talvinen maisema kuvaus

Silloin kun tuntuu, että pään sisällä on menossa myrsky ja kaikki on yhtä kaaosta, olen huomannut hakeutuvani kameran taakse. Linssin läpi katsoen maailma näyttää huomattavasti selkeämmältä ja ajatukset pysyy vain siinä hetkessä. Maailma näyttääkin paljon kauniimmalta kameran läpi katsoen.

vanha auto, volgswagen kupla, kaunis auto, väripilkku talvisessa valkoisessa maisemassa

Toki ajan kuluessa on löytynyt ne vakiopaikat mihin hakeutuu kuvaamaan jos valmista inspiraatiota ei päässä ole syntynyt. Koen kuitenkin myös löytäväni upeita uusia paikkoja kuvauksen kautta. Sekä myös näkeväni vanhat tutut ympäristöt uusin silmin.

Lyhty valona pimeydessä, talvella ulkoilu, ulkona olemisen riemu ja helppous

En mielelläni ota kameraa esiin ei kuvaavien ystävieni seurassa. Syy ei ole etteikö muiden kuvaaminen olisi mukavaa, vaan lähinnä tunnen uppoavani niin paljon kameran maailmaan etten muista olla läsnä. Tuntuu kuin olisin ystävän seurassa mutta räpläisin vain puhelinta, sitäkin yritän välttää.

selfie, polttopuiden edessä poseeraaminen, naurattaa, nauru pidentää ikää, valokuvaus, lunta
Fian kameran edessä on helppo ja luonnollinen olla
Ystäväni Fian kanssa olen kyllä viettänyt ihania hetkiä, vaikka kummallakin kamera monesti käsissä onkin. Meidän pyöriessä kameroiden kanssa kumpikin keskittyy tekemiseen ja varmaan toisaalta ymmärtää ja jaksaa odottaa paremmin kunnes toinen on valmis. Silloin tilanne ei vaadi välttämättä jatkuvaa puhumista eikä tule huono omatunto vaikka keskittyminen hetkeksi olisikin muualla.

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Työmatka taittuu kätevästi potkukelkalla



Satun olemaan sen verran onnekas, että työmatkani on todella lyhyt. Käytännössä hurautan yhden mäen alas ja olen perillä. Kuinka hienoa onkaan asua tunturin juurella. Koska matka on sen verran lyhyt, kuljen sen lähes aina potkukelkalla. Töihin mennessä ei juuri muuta tarvitse kuin seisoa kyydissä ja nauttia vauhdista. Vain muutama alkuvauhti potkaisu ja olen perillä.


Kotiinpäin töiden jälkeen voisi luulla olevan ärsyttävä matkata, joutuuhan silloin taapertamaan ylämäkeen ja vielä työntämään potkuria edessään. Olen todennut sen kuitenkin olevan melko rentouttavaa työpäivän päätteeksi. Saa rauhassa hetken olla ulkona ja nauttia ympäröivästä talvesta ja raikkaasta ilmasta. Tuon matkan jälkeen voi sanoa kaikkien työasioiden jääneen matkan varrelle ja saa aloittaa vapaa-ajan kotona ilman ajatuksia työpäivästä.


sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Arjen ylellisyyttä – pellavalakanat

Miten en ole tiennyt tällaisten ihanuuksien olemassaolosta ennen viime kesää? Pellava tuntuu ihanan raikkaalta ja lempeältä ihoa vasten. Ihan paras tunne on kun illalla saa pujahtaa pehmeiden lakanoiden väliin, eikä pellavalakanoita pehmeämpiä ole vielä ainakaan löytynyt. Kesän kuumuudessa pellava viilentää mukavasti ja talven pakkasissa pitää lämpimänä.


Minusta pellavalakanoiden yksi ehdottomasti paras puoli on, että ne on helppo pedata kauniiksi. Peitot voi vain heittää sängylle ja ne näyttävät silti asetetuilta. Ryppyisyys lakanoissa lisää vain suloisuutta. Niin kuin niiden kuuluisikin olla juuri niin.


Aamupalan syönti sängyssä  saa olon näiden lakanoiden myötä tuntumaan kuin eläisin prinsessana. Joskus arki todellakin kaipaa sitä tunnetta, vai mitä?


torstai 5. tammikuuta 2017

Talven ensimmäiset kunnon pakkaset

Vihdoin täällä tuntuu talvelta. Tänä talvena on kunnon pakkasia saanut odottaa minusta vähän turhan kauan. Mutta nyt vihdoin ja viimein ne on täällä! Kuinka nautinkaan pakkasmittarin tippuessa alle 20 asteen. Luonto ei voisi enää olla kauniimpi kuin se tällä pakkasella on.


Ennusteet lupaa lauhtuvaa säätä, mutta toivon ettei sitä kestä liian pitkään. Rinteessä laskemassa käydessäkin sai olla melko rauhassa, eikä koko reissun aikana näkynyt kuin muutama muu hullu laskija. En tosin millään malttanut pitää kameraa repussa, vaan oli se kädessä jatkuvasti todistamassa ympäröivää kauneutta.


Toki pakkanen määrää, ettei pihalla voi yhtäjaksoisesti kuitenkaan koko päivää viettää paleltumatta. Mutta ulkoilun välissä onkin ihana käydä nauttimassa kuuma kaakao ja katsella kahvion ikkunasta tyrmääviä maisemia. Kylmä ei  ulkona ollessa liikoja vaivaa kun muistaa vain pukeutua hyvin.