Muuttuvat hiukset

Olen aina tykännyt kokeilla kaikkea erilaista. Kaavoihin kangistuminen on jotenkin tuntunut aina niin kauhean aikuismaiselta ja tylsältä. Nyt olen kuitenkin viihtynyt jo pitkään saman tyylisissä hiuksissa, kummallista! Ennen olin vain lähinnä pettynyt jos kampaajalta käveli ulos lähes samalla tyylillä kuin sisään mennessä, tänään huomasin olevani haltioissani samanlaisuudesta. Olenko siis kangistunut aikuiseksi, toivottavasti en sentään!

Näistä ajatuksista aloin miettimään mitä hiuskokeiluja minulla on vuosien varrella ollut ja aloin kaivella vanhoja kuvia. Kuvia katsellessa huomaan kyllä palanneeni tähän samaan punaiseen/kupariin monesti.

Tässä muutama kuva. Aika vaikea löytää tämmöisen pipo rakastajan albumista pipottomia kuvia!

Tässä kuvassa näkyy se aito ja alkuperäinen vaalea väri, en valitettavasti ole aidosti punapää kuten sisarukseni.

Hattara hiuksista pidin, hetken aikaa. Kunnes todellisuus jatkuvasta värin ylläpidosta ilmeni.

Joskus vappuna, ei lisättävää...

Täytyy myöntää että ajatus etuhiuksista houkuttelee ajoittain, onneksi vielä on muistissa niiden ärsyttävä jatkuva leikkaaminen ja laittaminen.

Eräänä aamuna heräsin ja heti silmät avattua päätin haluta piilokaljun. Se olikin kiva, jonkun aikaa. Ehkä vielä joskus uudestaan?

Blondi on ainut kuparin lisäksi mikä tuntuu yhtään omalta, mutta onhan se vähän valjun näköinen.

Kesäloma!

Vihdoin se on täällä! Kesäloma.

Keli ei kauhean kesäiseltä näytä, hyvä että keväiseltä. Täällä päin suomea lunta riittää ja rinteitäkin on vielä auki. Kylänraitti hiljeni ja tuntuu viimein siltä että pystyy taas hengittämään rauhassa.

Luulisin että hetki vielä menee ennen kuin sitä tajuaa ettei ole aikatauluja ja saa mennä mielensä mukaan. Vielä ei kummoisia suunnitelmia ole, mutta luotan siihen että niitä alkaa luonnostaan tipahtelemaan. Ainakin ensimmäisen viikon tarvitsen aivan puhtaasti ajattomalle lepäämiselle.