Mitä kuuluu?

 

Mitä kuuluu, kumma kysymys. En oikein ole ikinä pitänyt siitä. Tuntuu aina että pitää keksimällä keksiä jotakin tai valehella. Ei kai kukaan sinänsä halua oikeasti kuulla jos ei nyt sitten kuulukaan niin hyvään. Pitäisi myös osata yhtäkkiä vauhdista tiivistää koko elämä yhteen lauseeseen, siinähän hämmentyy ja sitten ei osaa vastata mitään.

Tämä talvi on mennyt vähän väsyneenä ja tuntuu että ollut koko ajan vähän jotakin mikä vie energiaa kaikelta muulta. Pitkästä aikaa nyt tuntuu että on taas hereillä, että pään sisällä ei ole semmoista utupilveä kaiken pehmusteena. On ollut paljon uutta ja hienoa, upeita hetkiä ja mahtavaa seuraa, mutta kaikki se ja päälle vähän huonoa on vienyt kaiken huomion. Nyt kun alkaa taas tuntua että jostakin on päivään lisätty tunteja, on alkanut taas harrastamaan niitä kaikkia omia juttuja. Niin kuin vaikkapa tätä kirjoittamista, tai pyöräilyä (woopwoop uusi oma upea pyörä tuli postissa joku aika sitten!) ja valokuvausta, ihan vain omaksi iloksi.

Sisko Paula kävi minun luona viikon kylässä ja tehtiin kaikkea mitä turistit tekee. Käytiin kattelemassa poroja, laskemassa sekä täällä Levillä että kumma kyllä kummallekin suht tuntemattomalla Ylläksellä, syötiin mitä teki mieli ja ihan vain vatuloitiin. Tuli todella tarpeeseen viettää viikko noin, niin kuin lomaillen. Keräten virtaa ja nauttien kaikesta, sitä edeltävän pitkän flunssastelun jälkeen.

Onneksi on myös ystävä joka pyytää kertomaan yhden asian mikä on hyvin just nyt. Se ehkä ärsyttää siinä hetkessä ja ei sitä silloin tunnu löytävän niitä juttuja, mutta sitä jää miettimään ja lopulta sitten alkaa pikkuhiljaa tulemaan mieleen monta hyvää asiaa. Kunnes huomaakin että se asia mikä tuntui olevan huonosti uppoaakin kaiken sen hyvän alle ja jaksaa taas hymyillä paremmin. Muistakaa kysyä toisiltanne vaikka mikä on nyt parasta, minusta se on jotenkin kivempi kysymys kun mitä kuuluu.