Levin maailmancupkisoja järjestämässä

Kylä hiljenee taas hetkeksi kisa hässäkän jälkeen

Järjestettiin tuossa joutessamme pienimuotoiset piirinmestaruuskilpailut. Eli siis viime viikonloppuna oli täällä Levillä alppihiihdon pujottelun maailmancupkisat. Meitä on järjestämässä tätä kisaa joka vuosi aika sama tiivis porukka. Ensin pystytetään kisa-alue priima kuntoon ja sitten vielä huolehditaan että se pysyy priimana koko kisaviikonlopun. Ollaan se porukka joka on rinteessä just niin monta tuntia kuin on tarpeen, että kisat järjestyy ja on semmoiset mitä kehtaa telkkarista näyttää. Tämä viikonloppu on itselle se kauden ja sesongin avaus. Tänä talvena myös ensimmäinen laskettu mäki oli tuossa kisarinteessä. Tällä hetkellä myös ainoat lasketut mäet on siltä rinteeltä.

Tuolta se tuli, tonne se meni.

Osaa tästä meidän vanhasta hiihtokoulun porukasta ei välttämättä näe kun tämän yhden viikon verran vuodessa. Silti joka vuosi heti ensinäkemisestä asti tuntuu ettei koskaan olisi erossa ollutkaan. Ikävä tulee taas kaikkia ihania.

Lanausryhmä

Vaikka viikonlopusta jo päiviä onkin kulunut, tuntuu vieläkin että sanat ei riitä kertomaan miten parasta elämä voikaan välillä olla. Laittaisin liudan kuvia näyttämään, mutta koska porukka on niin mahtavaa ei siinä puhelinta saati kameraa muista kaivata hetkeäkään. Muutaman nopeasti räpsäistyn otoksen sentään sain käsiini.

Olen onnekas kun kesäloman saa lopettaa johonkin näin mahtavaan, antaa virtaa tulevaan kauteen. Mutta luojan kiitos nämä kisat on vain kerran vuodessa. Ehtii toipua edellisistä ja alkaa jo odottaa seuraavia.