Alamäkipyöräily

Oi ah miten ihana tunne onkaan löytää uusi harrastus, josta huomaa pitävänsä niin ettei malttaisi pysyä erossa. Sellainen harrastus mikä joka kerta lähtiessä kutkuttaa ja hiukan jopa jännittää. Jos alamäkipyöräily on sinulle tuntematonta aluetta, on se lyhkäisyydessä laji jossa mennään pyörä mukana hissillä mäen päälle ja tullaan pyöräillen alas.

Olen käynyt alamäkipyöräilemässä ensimmäisen kerran joskus vuosia sitten. Silloin ensimmäisen mäen lopuksi ilmoitin etten enää koskaan ikinä aio lähteä uudestaan. Niin se mieli muuttuu, toki tästä propsit Mikolle joka kärsivällisesti kuunteli kiukkupelkokohtaukset ja vastasi tyhmimpiinkin kysymyksiin rauhallisesti ja kaiken perustellen. Ilman tuommoista luksus opastusta en olisi varmasti ihastunut näin palavasti.

Ensimmäistä kertaa mitä muistan harmittaa että talvi on tulossa, olisin mielelläni vielä jatkanut pyöräilykautta. No onneksi tässä nyt vielä on melkein kuukausi aikaa. Onpa mitä odottaa ensikesältä!

Syksyisiä kelejä

Nyt alkaa huomaamaan pikkuhiljaa että syksy on saapunut tunturiin. Luonto on vähä vähältä alkanut muuttamaan värejään ja välillä sataa, välillä paistaa. Oi kumpa vain olisikin aikaa kaikessa rauhassa seikkailla ja tutkia muuttuvaa luontoa. Mutta töitäkin on tehtävä, onneksi sentään meille on rakennettu uusi seikkailupuisto ja pääsemme sen koulutukseen pihalle pian. Pääsimme jo kokeilemaan puistoa, siitä tulee loistava! Paljon hurjaa siis luvassa täällä Sirkan suunnilla. Kunhan kaikki on valmista, voisin yrittää jonkunlaisen pienen koosteen koota sieltä.

Joku syysretki tässä kuitenkin voisi olla seuraavilla vapailla vuorossa. Revontulia olen onneksi päässyt jo ihailemaan muutamaan otteeseen. Syysretkien päätteeksi onkin nyt ihana käydä saunassa ja käpertyä takkatulen loimuun sohvalle tekemään ristikoita!

Kuvat ovat viime kesältä ja taitavan Fia Hollmén käsialaa.

Ihana kamala maastopyöräily

Ihana koska vauhdin tuntu kasvoilla on parasta.

Kamala koska vauhdin tuntu kasvoilla on pelottavaa.

Satunnaisesti maastopyöräilyä olen kyllä käynyt testailemassa jo reilut kymmenen vuotta, mutta tänä kesänä into on lähtenyt todelliseen nousukiitoon. Oma pyörä on vielä hankkimatta, mutta haaveissa sellaisen osto kyllä on vahvasti. Heti kun sopiva vain löytyy!

Levillä on kyllä lajin harrastamiseen aivan huippu puitteet ja kotipihan tuntumastakin reittejä lähtee. Tunturi maisemissa kelpaa kyllä kulkea ja polkea. Minulle paras liikuntamuoto on kun ei tunnu siltä että urheilisi ja tämä laji tuntuukin täysin hauskanpidolta! Talven laskettelulle ja lautailulle olen kaivannut jotakin lajia kesäajalle, mikä tuntuisi edes etäisesti samalta. Lunta ja talvea ei helposti korvata, mutta pyörä antaa saman oloisen vauhdin tunteen mitä olen kaivannut.

Ensin tuntui että alamäet antaa vähän turhankin paljon jännitystä, mutta mitä enemmän tekee sen varmemmaksi tulee pätee tässä täysin. Nyt alkaa jo tuntua että on ymmärrystä miten pyörä pelittää ja uskaltaa vähän antaa mennä vapaammin. Alamäkiin sain huimasti varmuutta lisää sen jälkeen kun kävin kokeilemassa alamäkipyöräilyä. Hurja laji, mutta auttoi ymmärtämään ettei alamäkeä kannata turhaan pelätä.

Oman pyörän etsiminen jatkuu siis kiivaana, toivottavasti sopiva kohdalle sattuu!

Sasta rossa vaellustakki - Materialismionnellisuus

Hiukan extempore harmitukseen tilattu takki osoittautuikin loistavaksi löydöksi. En ollut edes tajunnut kaipaavani tällaista takkia kaikkien kuoritakkieni rinnalle. Vaikka toki kuoritakin edelleen päälleni vesisateeseen laittaisin sen paremman vedenpitävyyden takia, sopii tämä hengittävyydeltään moneen muuhun tilanteeseen paremmin. Vaikka takki vaellustakki onkin, pidän sitä mielelläni myös muuten vain kylällä pyöriessäni kiitos kauniin ulkonäön.

Olin alun perin ostamassa itselleni maastopyörää, pyörä kuitenkin myytiin loppuun yön aikana ja sehän se vasta harmitti. Harmitukseen sitten tilasin takin johon vahingossa jossakin törmäsin. Ennen tilauksen saapumista jo puolittain kerkesin unohtaa koko homman ja saapumisilmoitus yllätti iloisesti.

Heti ensimmäisestä sovituksesta lähtien olen ollut takkiin aivan lääpälläni. Väri ja leikkaus miellyttää omaa silmää ja ennen kaikkea takki on ihanan tuntuinen päällä. Vielä en ole tositoimiin takin kanssa päässyt, lähinnä pienempiä päiväreissuja tehnyt. Uskon kyllä vakaasti takin loistavan myös kovemmassa käytössä!


Tämän kirjoituksen ihanat kuvat on ottanut Fia Hollmén.

Sadepäivän harrastus - Seinäkiipeily

Uusi vanha harrastus. Ikinä en paljon ole seinäkiipeilyä harrastanut, mutta silloin tällöin on tultu käytyä. Nyt siihen on Levin suunnilla loistava tilaisuus sillä tänne on valmistunut liikuntahalli sekä Sirkkaan että Kittilään, kummastakin seinä löytyy. Kuulun seuraan nimeltään vapaalaskuseura Leviät (linkistä seuran sivuille, käykää toki tutustumassa!), jolla on kummallekin seinälle kiinteät vuorot viikoittain.

Kesätyökseni olen seikkailupuiston ohjaaja, josta johtuen kyllä kiipeilytoiminnan ohjaajankurssit on tultu käytyä sekä jonkun verran köysien ja välineiden kanssa toimittua. Mutten ennen ole edes kunnolla harkinnut tekeväni lajista harrastusta. Nyt kuitenkin pitkästä aikaa seinällä köydessä kiikkuessa mielessä kävi että tätä voisi alkaa tekemään useamminkin!

Vapaalaskuseuraan kuuluu jos jonkinlaisen taustan omaavia tyyppejä, mutta yhteiset kiinnostuksen kohteet ovat pitäneet huolta että porukka tulee loistavasti toimeen keskenään. Vapaalasku on tietysti se seuran suurin harrastus, mutta touhuamme sen ympärillä varsinkin näin kesäaikaan muutakin.

Levillä ja sen ympäristössä on kyllä todella paljon tekemistä ja touhuamista. Lähinnä tosin tekemistä löytyy ulkoa. Vaikken sadetta kammoksu, on välillä kiva touhuta sisälläkin.

Muuttuvat hiukset

Olen aina tykännyt kokeilla kaikkea erilaista. Kaavoihin kangistuminen on jotenkin tuntunut aina niin kauhean aikuismaiselta ja tylsältä. Nyt olen kuitenkin viihtynyt jo pitkään saman tyylisissä hiuksissa, kummallista! Ennen olin vain lähinnä pettynyt jos kampaajalta käveli ulos lähes samalla tyylillä kuin sisään mennessä, tänään huomasin olevani haltioissani samanlaisuudesta. Olenko siis kangistunut aikuiseksi, toivottavasti en sentään!

Näistä ajatuksista aloin miettimään mitä hiuskokeiluja minulla on vuosien varrella ollut ja aloin kaivella vanhoja kuvia. Kuvia katsellessa huomaan kyllä palanneeni tähän samaan punaiseen/kupariin monesti.

Tässä muutama kuva. Aika vaikea löytää tämmöisen pipo rakastajan albumista pipottomia kuvia!

Tässä kuvassa näkyy se aito ja alkuperäinen vaalea väri, en valitettavasti ole aidosti punapää kuten sisarukseni.

Hattara hiuksista pidin, hetken aikaa. Kunnes todellisuus jatkuvasta värin ylläpidosta ilmeni.

Joskus vappuna, ei lisättävää...

Täytyy myöntää että ajatus etuhiuksista houkuttelee ajoittain, onneksi vielä on muistissa niiden ärsyttävä jatkuva leikkaaminen ja laittaminen.

Eräänä aamuna heräsin ja heti silmät avattua päätin haluta piilokaljun. Se olikin kiva, jonkun aikaa. Ehkä vielä joskus uudestaan?

Blondi on ainut kuparin lisäksi mikä tuntuu yhtään omalta, mutta onhan se vähän valjun näköinen.

Kesäloma!

Vihdoin se on täällä! Kesäloma.

Keli ei kauhean kesäiseltä näytä, hyvä että keväiseltä. Täällä päin suomea lunta riittää ja rinteitäkin on vielä auki. Kylänraitti hiljeni ja tuntuu viimein siltä että pystyy taas hengittämään rauhassa.

Luulisin että hetki vielä menee ennen kuin sitä tajuaa ettei ole aikatauluja ja saa mennä mielensä mukaan. Vielä ei kummoisia suunnitelmia ole, mutta luotan siihen että niitä alkaa luonnostaan tipahtelemaan. Ainakin ensimmäisen viikon tarvitsen aivan puhtaasti ajattomalle lepäämiselle.

Kolme vapaapäivää - Kolme gluteenitonta aamupalaa

Hitaat nautinnolliset aamupalat ovat kyllä ehdottomasti suosikkihetkiäni. Tuollaisiin aamuihin ei ole ollut aikaa ikuisuuteen, joten ennen näiden harvinaisten vapaapäivien alkua päätin, että en sovi mitään aamupäiviksi.

Ai juku, noiden aamujen ansiosta kaikki se talven kiire ja stressi unohtui täysin.

Ensimmäisenä aamuna vuorossa oli edellisiltana valmiiksi tehtyä kinkkupiirakkaa, suklaalla kuorrutettuja mansikoita, appelsiinimehua sekä tietysti kahvia. Olen etsinyt pitkään gluteenitonta piirakkapohjan reseptiä ja nyt muutamaa ohjetta sekoitellen taisin löytää viimein parhaan! Lopusta löydät reseptin kokeiluun.

Toisen aamun herkuiksi valikoitui amerikkalaisia pannukakkuja, jogurttipikari, mustikkamehu sekä jokaiseen aamuni kuuluva kahvi. Myös resepti gluteenittomiin pikku lettuihin löydät alta.

Kolmannen päivän aamupalaksi tein munakkaan, smoothien ja kahvia kyytipojaksi. Smoothieeni löytää tiensä milloin mitäkin kaapista löytyy, vakioina kuitenkin liotetut chia-siemenet sekä pellavansiemenrouhe.

Kauniisti aseteltu aamupala saa heti kiireen tunnun pois hetkestä. Mehuun lisätty mintunlehti, pakastemarjat tai pilli saavat hetkessä arkisen mehulasin näyttämään juhlavammalta. Lisää näitä ihania aamuja kiitos!

Gluteeniton piirakkapohja ohje:

3dl kaurahiutaleita
2dl mantelijauhe
1dl jauhosekoitusta
ripaus suolaa
50g voita
1 kananmuna

Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää huoneenlämpöinen voi sekä kananmuna. Lisää piirakkavuokaan.
Täytteeksi tällä kertaa laitoin palvikinkkua, pinaattia ja tomaattia. Lopuksi kaadoin päälle creme fraiche, kerma, kananmuna ja juustoraaste seoksen.

Minusta pohja sopi myös makeammalle täytteelle, tällöin laitoin suolan sijaan hitusen sokeria sekaan.

Käytin piirasta uunissa 40 min, 200 astetta.

Gluteenittomat pannukakut ohje:
(n. 10 pientä lettua)

n. 2dl kaurajauhoa
ripaus suolaa
jonkun verran sokeria
kardemummaa hyppysellinen
n. 1,5dl viccyä tai maitoa
kananmuna
loraus öljyä
hieman leivinjauhetta

Määrät olen heitellyt joka kerralla tuntuman mukaan. Paras tulos tulee kun jaksaa antaa taikinan olla vartin verran ennen paistamista.

Kausiväsymys

Kausiväsymys.
Kamala sana, kamala tunne.
Se tässä kuitenkin on päässyt hiippailemaan päälle.

Onneksi kyseessä on hetkellinen olotila, joka varmasti nyt kauden päättymisen lähentyessä alkaa pikkuhiljaa helpottaa. Joka vuosi se jossain vaiheessa iskee, joskus hellemmin joskus täysiä, kuten tänä vuonna.

Nyt aijon keskittyä kunnon uniin, rauhallisiin iltoihin, tuohon taivaalla möllöttävään aurinkoon ja luottaa siihen että kyllä se tästä.

Lasketteluharrastuksen aloittaminen - kuusi vinkkiä

Oi mikä mahtava tunne onkaan liukua vauhdikkaasti pitkin talvista maisemaa ja tuntea viima kasvoilla. Tuntuu että kaikki turhat ajatukset ja tunteet jäävät taakse, keskittyy vain siihen vauhtiin ja tekemiseen. Laskeminen, sekä suksilla, laudalla ja telemarkeilla, on ollut minulla pitkään lähellä sydäntä. Voi se vauhti ja ne maisemat!

Koska laskettelun aloittaminen ei kuitenkaan ole se helpoin nakki, tässä tulee viisi vinkkiä sen aloittamiseen. Vinkit sopii hyvin sekä vasta-alkajille, kuin myös pitkän tauon jälkeen uudestaan laskettelun aloittaville. Ei muuta kun kaveri matkaan ja yhdessä treenaamaan ja nauramaan!

1. Malttia!

Anna kropalle ja mielelle aikaa tottua uuteen lajiin. Älä hoputa itseäsi liian pian liian vaikeisiin paikkoihin, vaan malta harjoitella ensin perusasiat kuntoon.  Tärkeää on että osaat suksilla laskiessa kääntyä sekä pysähtyä. Laskit sitten auraten tai sukset vierekkäin, sukset kääntyvät laittaessasi painoa vastakkaiselle sukselle. Eli kun haluat mennä vasempaan, laita enemmän painoa oikealle sukselle. Pysähtymiseen voit joko käyttää auraa tai laittaa sukset poikittain rinteeseen nähden. Sukset saat auraan laittamalla suksen kärjet lähekkäin ja työntämällä kantoja kauemmas. Kun lasku alkaa tuntua varmalta, voit siirtyä seuraavan tason mäkeen.

2. Kaatuminen kuuluu asiaan

Tässä lajissa joskus kaadutaan, eikä se haittaa. Jokainen kaatuminen opettaa ja lisää tasapainoa. Kaatuessa tärkeää on muistaa, ettei ota ranteilla vastaan. Käytä mieluummin käsivarsia, eli taita kädet kaatuessa niin että lumeen vastaa kyynärpään ja ranteen välinen alue. Tämä vaatii hieman harjoittelua, mutta vähentää riskiä rikkoa ranteita. Suksen lähtiessä jalasta, muista painaa kantapään takana oleva lukko alas ennen suksen takaisin jalkaan laittamista! Kypärä suojaa kylmän ja tuulen lisäksi myös loukkaantumisilta, itse en ilman kypärää mäkeen enää menisi.

3. Nojaa eteen ja rentoudu.

Aluksi eteenpäin nojaaminen voi tuntua hurjalta, mutta harjoittelemalla huomaa sen tekevän laskusta helpompaa. Suksi toimii paremmin painon ollessa edessä, kääntyminen ja tasapaino helpottuu. Rohkeasti vain, eteenpäin suksilla on hyvin vaikea kaatua!

4. Harjoittelualueet rohkeasti haltuun

Käytä laskettelukeskusten harjoittelualueita rohkeasti hyödyksi. Vaikka paikan nimi olisikin lastenmaa, saa sinne aikuinenkin mennä harjoittelemaan. Harjoittelurinteistä aloittaminen myös pidemmän tauon jälkeen auttaa löytämään lajin uudestaan. Kun loivilla rinteillä lasku sujuu, voi siirtyäkin jo sinisiin rinteisiin, jotka ovat helpoimpia pidemmistä rinteistä.

5. Välineet kuntoon

Oikeanlaisilla välineillä ei into tökkää heti alkuunsa. Väärän kokoisilla tai liian vaikeilla välineillä alkuun pääseminen voi olla haastavampaa. Moni tuntuu luulevan, ettei aloittaessa välineillä ole niin väliä, mutta sanoisin että silloin on kaikkein tärkeintä että varusteet on kunnossa. Mitä enemmän osaat, sen paremmin osaat myös sopeutua alla oleviin kamppeisiin. Vuokraamosta vuokraamalla saat varmimmin oikeanlaiset, huolletut välineet. Henkilökunnalta kysely myös kannattaa, jos jokin asia askarruttaa. Muista myös tarkistuttaa suksien säädöt säännöllisesti! Vuokraamot auttavat tässäkin mielellään.

6. Hiihtokoulusta tukea ja neuvoja

Jos olo on epävarma, suosittelen ehdottomasti kääntymään hiihtokoulun puoleen. Hiihdonopettaja osaa antaa tarvittavan avun ja tuen. Hiihtokouluun satsaaminen ei varmasti mene hukkaan myöskään jo enemmän laskevilla. Tuntia kannattaa kysellä jo hyvissä ajoin etukäteen, ettei kaikki ajat ole varattuna. Toki varmasti välillä löytyy peruutuspaikkoja.

Aloita laskettelu kaikessa rauhassa ja muista pitää taukoja kun siltä tuntuu, parasta on välillä käydä rinneravintolassa juomassa lämmittävä kaakao. Välillä rinteessä pysähtyminen ja maisemien ihastelukin on sallittua! Muista vain valita pysähtymiseen turvallinen paikka niin että olet sivussa ja ylhäältä tulevat näkevät sinut.

Keskenään niin erilaiset talvet

Tänä talvena olen ihmetellyt kuinka erinäköisiä talvet keskenään voivatkaan olla. Lapissa ehdotonta plussaa on jatkuvasti muuttuva maisema. Väritys muuttuu myös jatkuvasti, milloin puut ovat valkoisena lumesta, milloin vihreät sateen jälkeisenä kesäpäivänä. Tällä hetkellä puut näyttävät tummilta, hiukan jopa synkiltä.

Tämän vuoden maisemaa Leviltä

Kuva viime talven tammikuulta, tuolloin puut olivat kauttaaltaan lume peitossa ja kaikki oli valkoista.

Taivaaltakin löytyy värejä laidasta laitaan, auringon nousu ja lasku värjää taivaan eri punaisen, oranssin, kullan sekä violetin eri sävyillä. Revontulien väriloistosta nyt puhumattakaan.

Toivoisin sitä samanlaista koko valkoista maisemaa tykkylumi puineen kaikkineen, mikä viime talvena lähes koko talven ihastutti. Se maisema on minulle ehkä se kaikkein rakkain ja omaan silmään kaunein, vaikka ei täällä kyllä rumaa ole koskaan.

Tänä talvena lumen alta näkyy jopa vihreää

Viime talvena kauniita valkoisia möykkyjä ei meinannut edes puiksi tuntea. Kuvan valkoiset reunat ovat puun oksiin kertyneestä lumesta.