Prahan kuuden parhaan paikan lista

1. Kahvilat, kahvilat ja kahvilat

Ah kuinka rakastankaan erilaisia kahviloita. Koska lomallamme lämpötila pyöri kolmenkympin lähellä, suosin tällä reissulla jääkahveja. Mikä sen mukavampaa kuin istuskella varjossa kahvia siemaillen ja katsella kuinka muu maailma liikkuu. Joka kadun kulmasta löytyi uusi ihastuttava paikka.

2. Oi tuo Prahan iso lelukauppa

Olisin voinut jäädä sinne vaikka asumaan! Olisi myös ollut niin ihanaa päästä leikkimään kaikella siellä olevalla. Paikka missä todella toivoi olevansa lapsi jälleen. Aivan sama mihin suuntaan pään käänsi, löytyi jotakin ihanaa katseltavaa varmasti. Tänne en kummityttöäni uskaltaisi edes tuoda, mentäisiin varmasti molemmat aivan sekaisin. Innostukseltani en edes muistanut ottaa ylös paikan nimeä.

3. Ruusupuutarha kuin sadusta

Ruusutarha oli nimensä mukaisesti täynnä ruusuja. Olisipa minulla ollut mukanani punaista maalia ja pensseli. Olisin halunnut Liisa ihmemaan mukaisesti maalata valkoiset ruusut punaiseksi.

4. Pikku Pariisi

Monessa paikassa oli jotenkin Pariisin omainen tunnelma. En Pariisissa ole kyllä koskaan päässyt käymään, mutta tältä kuvittelen tunnelman siellä tuntuvan. Pariisi tunnelmaa lisäsi Eiffel-tornin pienoismalli joka sijaitsee Petřinin kukkulalla. Kukkulalle pääsee köysiradalla, jonka mekin kävimme kokeilemassa. Onneksi oltiin ajoissa liikenteessä, sillä pois tullessamme oli tähän aivan mahdoton  jono.

Petřínin kukkula

5. Toinen toistaan upeammat kadut sekä rakennukset

Keskustalla kävellessä vastaan tuli toinen toisensa jälkeen upeampia rakennuksia, pieniä puoteja, kahviloita sekä ovia. Kyllä, ovia. Rakastuin tuohon tapaan laittaa rakennuksiin ovia, jotka eivät olleet samasta muotista valettuja.

6. Pieni suklaapuoti

Oi miten hyvää suklaata tämä tunnelmallinen suklaamuseo pitikään sisällään! Tällä kertaa emme ennättäneet käydä kuin puodin puolella, mutta jäipä jotakin ensi kertaankin. Myös karkkikauppa ketju Captain Candy karkin täyteisillä tynnyreillään ihastutti.

Seikkailukohteena Tšekin pääkaupunki Praha

Prahan maisemista tuli minulle mieleen eri kirjasta tai elokuvasta tutut maisemat. En voinut välttyä ajattelemasta Harry Potterista tuttua Diagon Alley:ta (Viistokuja), kävellessäni vanhankaupungin katuja. Tai Liisa ihmemaassa seikkailua ollessani Petřínin kukkulalla, ruusutarhalla. Pieni suklaapuoti tuli mieleen ihanasta suklaamuseon yhteydessä olevasta suklaapuodista.

Ollaan nyt käyty äidin kanssa kahdestaan reissuilla muutaman kerran. Viime kesänä käytiin Tallinnassa, sitä edellisenä vuonna Budapestissä. Ei kumpainenkaan olla kuuman rantaloman perään haaveilevia, joten nämä kaupunkilomat on olleet meille aika sopivia. Tällä reissulla ei tosin lämpöä puuttunut, vaan kaupungissa lämpötila pyöri 30 asteen paikkeilla. Onneksi pahimman helteen yllättäessä kaupoissa ja ravintoloissa oli viileämpää, eikä kuumuus ollut niin ahdistava.

Niin kuin ei aikaisemmillakaan kerroilla, ei myöskään nyt tehty sen suurempia suunnitelmia ennen lähtöä. Aluksi ollaan vain tutkittu uutta kaupunkia kävellen. Siinä tulee nähtyä paljon ja tekemistä ja kokemista löytyy usein sen perusteella. Päivän tai parin jälkeen ollaankin ruvettu käyttämään kulkemiseen myös metroa ja raitiovaunuja.

Pysähdyttiin syömään kun oli nälkä, ja sopivan oloinen ravintola tuli vastaan. Käytiin kahvilla/teellä kun siltä tuntui ja kierrettiin paikkoja mitkä näyttivät tutustumisen arvoisilta. Museoissa ja turisteja täynnä olevat nähtävyydet vilkaistiin vain pikaisesti ohi mennessä, mikä on sopinut ainakin minulle loistavasti. Ei ole mitään hinkua olla suuren rysän keskellä jonottelemassa.

Reissussa olemme aina viipyneet alle viikon verran. Mikä onkin ollut aina juuri sopiva aika. Tällä kertaa olimme tiistaista perjantaihin. Toki varmasti pidempääkin viihtyisi ja tekemistä löytyisi, mutta neljässäkin päivässä ehti kyllä näkemään paljon.

Hattu joka pelasti paahtavassa kuumuudessa

Petřínin kukkulan ruusutarha

Praha on täynnä toinen toistaan kauniimpia taloja ja kujia

Lisää kuvia ja kuvauksia tulee myöhemmin lisää, kunhan olen saanut reissun jälkeisen väsymyksen taltutettua.

Loma

Olen nyt ollut kohta pari viikkoa kesälomareissulla Etelä-Suomessa. Pääsääntöisesti täällä olen vanhempieni luona, mutta käyn myös muualla seikkailemassa. Tännepäin tullessa ei vielä ollut kovin selkeitä suunnitelmia loma tekemisestä, mutta sitä on matkan varrella kerennyt kertyä ihan hyvin.

Olen käynyt kavereiden kanssa mökkeilemässä, siskon ja tämän poikaystävän kanssa taiteiden yössä ja kummitytön kanssa leikkipuistoissa. Olen istunut kahviloissa ja käynyt kaupoissa. Jopa ruokakaupassa käynti tuntuu täällä niin kovin erilaiselta, valikoimaa kun on niin paljon enemmän kuin meidän pikkuruisessa lähikaupassa.

mökkeily maisemia

kalastus puuhia ja kesästä nauttimista, nappasin muuten kaksi ahventa!

Vielä aion lomaa jatkaa, ensiviikolla olisikin reissu äidin kanssa Prahaan varattuna. Sen jälkeen jään vielä hetkeksi, katsotaan nyt kuinka kauan viihdyn. Ainakin kummitytön siskon ristiäiset olisi vielä tulossa. Ja sitä ennen loistava syy etsiä uusi mekko!

Laiturilla nautiskelua

Kouvolan taiteiden yö

Koti pihan omenapuu

Kuinka luksusta että voi vain kävellä pihalle ja poimia täydellisen omenan syötäväksi!

Kaverikoira Löppönen

Usein minua harmittaa kun ei ole omaa koirakaveria. Täytyy vain yrittää muistaa, ettei tällä elämän tahdilla voisi semmoista ottaa. Yksin asuessa ja paljon töitä tekevänä, olisi koiralla melko yksinäistä. Onneksi sentään on koirakaveri lievittämässä koirakuumeen oireita!

Viime talven seikkailulta Löppösen, Prinssi ponin sekä Fian kanssa

Joskus vielä haluaisin oman koiran. Kaipaan sitä kun koira ottaa iloisesti vastaan kotona, kävit sitten töissä tai vain viemässä roskat. Aina olisi joku halattava eikä yksin tarvitsisi olla. Minulla on edelleen jäänyt tavaksi puhua itsekseni. Ennen väitin, että puhuin vain koiralle, nykyään se ei enää mene läpi.

Onni on kun saan hoitaa säännöllisen epäsäännöllisesti ystävän koiraa Löppöstä. Saan myös lainata tätä ihanaa koiraa pahimpina koiran kaipuu hetkinä. Ei tarvitse kun soittaa ja pyytää lenkkiseuraa! Löpi on kyllä valmis auttamaan ja lähtemään lenkille tai leikkimään. Kummasti sikinsakin metsässä kävely ei tunnu yhtään niin hölmöltä kun koira touhottaa jaloissa. Myös lattialla makoilusta tulee koiran kanssa paljon normaalimpaa. Pidän lattiatasossa olemisesta ja koira jotenkin tekee siitä vielä tavanomaisempaa.

On myös ihana miten ymmärtäväisesti Löppösen ihminen lainaa koiraansa. Ei ihmettele kun soitan kesken työpäivän ja sanon kaipaavani koira seuraa. Joskus vain tulee hetkiä kun tuntuu ettei ihmisten seura voi millään eläintä korvata. Kiitos Fia kun suostut lainaamaan parasta ystävääsi!

Löppönen syö mustikoita

Sadepäivän seikkailu ja picnic olohuoneessa

Olin innoissani, ihanalla ystävälläni ja minulla oli yhteinen vapaapäivä! Oltiin suunniteltu yhteistä valokuvaus hetkeä. Suunnitelmat oli ensin pieniä, ajellaan ja katsellaan tuleeko jotakin mieleen. Käydään ehkä laitumella kesämekoissa ponien kanssa. Illalla kysyin, jos otettaisi jotakin pientä evästä matkaan. No jos pieni eväs tarkoittaa täyttä picnic lastillista ruokaa.

Astuin kesämekossani ja kylmälaukkuineni ulos kotiovesta aamusella ja aloin pakkaamaan autoa. Sain kaiken pakattua ja kas kummaa, taivaalta alkoi tulla vettä. En ollut edes nähnyt pilviä missään!

Pelkkä kuuro ajattelin ja lähdin hakemaan Fiaa kyytiin. Siinä samassa kuului kunnon jyrähdys ja näkyi välähdys. Elättelimme vielä toiveita, josko se menisi yhtä nopeasti ohi, kuin oli alkanutkin. Päästiin Fialle ja mietittiin että mitäpä nyt sitten. Onneksi ystävänä on tuollainen ihanuus joka ei pienestä masennu ja oli heti valmis sadekelin kuvauksiin! Laitettiin sadevaatteet päälle, kamera muovipussiin ja ei muuta kun ulos. Hypin vesilätäköissä koirakaveri Löppösen kanssa kilpaa, kahlasin saappaat kädessä järvellä sijaitsevalle kivelle ja kastuin totaalisesti. Mutta kuinka hauskaa se olikaan!

Koska keli ei näyttänyt paranevan tippaakaan, mutta picnic kiinnosti päätimme laittaa sen pystyyn olohuoneeseen. Eipä ainakaan tarvinnut kantaa kauas kaikkia niitä tavaroita. Laitettiin viltti lattialle ja kerättiin kimpsut ja kampsut siihen. Lopputulos oli todella houkutteleva, lukuun ottamatta telkkaria siellä takana. Onneksi on samanhenkinen ystävä, joka todellakin ymmärtää että kauneuden nimissä huonekalut voi aivan hyvin siirtää pois tieltä.

Siinä olohuoneen lattialla istuessa ja syödessä, koiran pötkötellessä vuoroin kummankin sylissä, ei harmittanut enää lainkaan ulkona meuhaava ukkonen ja myräkkä. Oikeastaan sää teki tästä picnicistä vielä tunnelmallisemman ja rauhallisemman.

Kun on vain yksi vapaa pitkien työputkien välissä, tämä on juuri se miten sen ainokaisen haluan viettää! Kerrankin oli tunne että tämä yksi vapaa riitti rentouttamaan täysin. On kyllä todellinen onni tuntea noin ihana ystävä.

Ulkona syömässä

Tänä kesänä ollaan tehty kaveriporukalla ruokaa ulkona tulella useasti. Ja on tullut herkullista ja ollut paljon mukavia hetkiä!

Kerran sitten päätettiin ettei lähdetä siihen aivan tavanomaiseen, vaan kokeillaan jotakin uutta. Teimme sitten alkupalaksi raparperi pekonia. Raparperit siis kuorittiin, kieritettiin sokerissa, käärittiin pekoniin ja ei  muuta kuin nuotiolle. No maku oli vähintään erikoinen. Muut tuntui tykkäävän, mutta itselle kirpeä, makea ja suolainen yhdessä oli hiukan liikaa.

raparperi pekonit nuotiolla

Tuossa ulkona syömisessä on kyllä joku taika. Kuinka ihanaa olikaan istua laavulla tulen ääressä ihanien ihmisten kanssa tehden ruokaa ja nautiskellen maisemista. Laavu on vielä aivan joen vieressä joten rauhoittavan liplatuksen kuulee taustalla. Kiireetöntä nautiskelua. Ulkona ravintolassa syöminenkin on todella luksusta, mutta tämä todellinen ulkona syönti todellakin kelpaa myös!

jälkiruuaksi ananasta ja nektariinia

nokipannukahvit

Viime talven seikkailuja

Seikkailulla Levin huipulla

Talvesta tuntuu olevan jo ikuisuus. Tämä kesä on hellinyt ja antanut mukavasti lämpöä täällä pohjoisessakin. Silti huomaan jatkuvasti enemmissä määrin kaipaamaan kylmän kipristelyä poskilla.

Nyt alkaa jo ilmassa tuoksua syksy! Semmoinen ihana raikas tuulahdus nenän ohi silloin tällöin. Oi syksyt on niin kauniita. Kohta saakin jo alkaa kaivamaan villasukkia ja villapaitoja komeroiden syvyyksistä.

Toki vielä kun voi, täytyy nauttia näistä kesän loppu hetkistä. Nyt kuitenkin haluaisin muistella viime talvea näin kuvien muodossa.

Levin some-julkkis mökki, joulupukin tarina elokuvasta tuttu

Seikkailulla talven ihmemaassa

Luonnon oma taulu

Kurkistus ikkuna talven ihmemaahan

Seikkailuja pakkasessa

Tykkylumi puita

Ratsastus seikkailu. Vasemmasta kuvasta kiitokset Fia Hollmén!

auringonlasku

Hemmottelu hetki kotona

Oi tiedättekö sen ihanan kylpylä tunnelman? Sen kun mihinkään ei ole kiire, eikä mikään vaivaa. Se huumaava tuoksu ja ihana veden liplatuksen ääni. Se tunne on jotakin satumaista. Olen yrittänyt päästä samoihin tunnelmiin säännöllisesti myös kotona ja onnistunutkin tässä.

Napsautan saunan päälle, laitan jalkakylvyn valmiiksi ja taustalle soimaan rauhoittavaa musiikkia. Saunan lämmetessä laitan kasvoilleni hoitavan maskin ja heiluttelen varpaita jalkakylyn rentouttavassa lämmössä. Monesti käytän kaupan valmiita tuotteita, mutta joskus laitan ranttaliksi ja sekoitan maskini itse, kodista löytyvistä aineksista. Tässä ehdottomia luotto tuotteitani ovat hunaja, jogurtti, sitruuna, öljy ja kahvi.

Laitan saunaan ja kylpyhuoneeseen kynttilöitä luomaan tunnelmaa. Saunan lämmössä kynttilöiden hämärässä valossa ajatukset saavat ilmaa siipien alle ja aika menettää merkityksensä. Vilvoittelulla saunomisen välissä käyn parvekkeella kuuntelemassa luonnon ääniä ja vain tuijottelemassa metsää. Sauna on rauhoittava paikka, sillä siellä ei elektroniikka vie huomiota pois tärkeimmästä, eli itsestäsi.

Loppulöylyissä kuorin koko ihon itse sekoittamallani kuorinta mömmöllä. Sekoitan keskenään käytettyjä kahvin puruja sekä hunajaa. Kahvinpurut kuorii ihon lempeästi ja hunaja rauhoittaa ja tekee ihosta ihanan pehmeän.

Silloin tällöin on hyvä ottaa irtiotto arjesta. Vaikkapa sitten kotona, jos kauemmas ei vaikka ehdi.

Muistetaan nauttia niistä elämän yksinkertaisista hienoista jutuista!