Astuin kesämekossani ja kylmälaukkuineni ulos kotiovesta aamusella ja aloin pakkaamaan autoa. Sain kaiken pakattua ja kas kummaa, taivaalta alkoi tulla vettä. En ollut edes nähnyt pilviä missään!
Pelkkä kuuro ajattelin ja lähdin hakemaan Fiaa kyytiin. Siinä samassa kuului kunnon jyrähdys ja näkyi välähdys. Elättelimme vielä toiveita, josko se menisi yhtä nopeasti ohi, kuin oli alkanutkin. Päästiin Fialle ja mietittiin että mitäpä nyt sitten. Onneksi ystävänä on tuollainen ihanuus joka ei pienestä masennu ja oli heti valmis sadekelin kuvauksiin! Laitettiin sadevaatteet päälle, kamera muovipussiin ja ei muuta kun ulos. Hypin vesilätäköissä koirakaveri Löppösen kanssa kilpaa, kahlasin saappaat kädessä järvellä sijaitsevalle kivelle ja kastuin totaalisesti. Mutta kuinka hauskaa se olikaan!
Koska keli ei näyttänyt paranevan tippaakaan, mutta picnic kiinnosti päätimme laittaa sen pystyyn olohuoneeseen. Eipä ainakaan tarvinnut kantaa kauas kaikkia niitä tavaroita. Laitettiin viltti lattialle ja kerättiin kimpsut ja kampsut siihen. Lopputulos oli todella houkutteleva, lukuun ottamatta telkkaria siellä takana. Onneksi on samanhenkinen ystävä, joka todellakin ymmärtää että kauneuden nimissä huonekalut voi aivan hyvin siirtää pois tieltä.
Siinä olohuoneen lattialla istuessa ja syödessä, koiran pötkötellessä vuoroin kummankin sylissä, ei harmittanut enää lainkaan ulkona meuhaava ukkonen ja myräkkä. Oikeastaan sää teki tästä picnicistä vielä tunnelmallisemman ja rauhallisemman.
Kun on vain yksi vapaa pitkien työputkien välissä, tämä on juuri se miten sen ainokaisen haluan viettää! Kerrankin oli tunne että tämä yksi vapaa riitti rentouttamaan täysin. On kyllä todellinen onni tuntea noin ihana ystävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti