Valokuvauksen rauhoittava vaikutus

Silloin kun tuntuu, että pään sisällä on menossa myrsky ja kaikki on yhtä kaaosta, olen huomannut hakeutuvani kameran taakse. Linssin läpi katsoen maailma näyttää huomattavasti selkeämmältä ja ajatukset pysyy vain siinä hetkessä. Maailma näyttääkin paljon kauniimmalta kameran läpi katsoen.

Toki ajan kuluessa on löytynyt ne vakiopaikat mihin hakeutuu kuvaamaan jos valmista inspiraatiota ei päässä ole syntynyt. Koen kuitenkin myös löytäväni upeita uusia paikkoja kuvauksen kautta. Sekä myös näkeväni vanhat tutut ympäristöt uusin silmin.

En mielelläni ota kameraa esiin ei kuvaavien ystävieni seurassa. Syy ei ole etteikö muiden kuvaaminen olisi mukavaa, vaan lähinnä tunnen uppoavani niin paljon kameran maailmaan etten muista olla läsnä. Tuntuu kuin olisin ystävän seurassa mutta räpläisin vain puhelinta, sitäkin yritän välttää.

Fian kameran edessä on helppo ja luonnollinen olla

Ystäväni Fian kanssa olen kyllä viettänyt ihania hetkiä, vaikka kummallakin kamera monesti käsissä onkin. Meidän pyöriessä kameroiden kanssa kumpikin keskittyy tekemiseen ja varmaan toisaalta ymmärtää ja jaksaa odottaa paremmin kunnes toinen on valmis. Silloin tilanne ei vaadi välttämättä jatkuvaa puhumista eikä tule huono omatunto vaikka keskittyminen hetkeksi olisikin muualla.