Tänä kesänä olen yrittänyt olla vähän ahkerampi vierailija tuon lähellä olevan tunturin huipulla. Kätkä on juuri sopivan kokoinen valloitettavaksi päiväreissulla!
Käytiin Tiinan kanssa kiipeämässä Kätkälle tuossa viimeviikolla. Minulle jo toista kertaa saman kesän aikana. Pikkuhiljaa ja useammin siis alan muistaa tämänkin paikan olemassa olon.
Ajatuksena alun perin oli selvitä reissussa alle kahden tunnin ja kulkea mustaa eli jo melko jyrkkää reittiä pitkin.
Kesken reissua ehdotin josko mentäisiin sittenkin punaista, vähän helpompi kulkuista reittiä. Viimeksi kun olin Heidin kanssa jo kävellyt ylös mustan. Joskus olen punaisenkin mennyt ja muistin mukaan siihen ei pitkä matka mustan reitin ylös menosta ollut. No oli siitä. Käveltiinkin sitten vähän pidempää. Tältä pätkältä ei ole edes ainuttakaan kuvaa, sen verran monta sääskeä oli kaverina. Siinä meinasi mennä jo totaalisesti hermo kävellessä märällä alustalla sääskien syötävänä.
Onneksi sääski määrät helpotti samointein kun reitti alkoi kulkemaan ylöspäin. Ja sentään Kätkällä nuo maisemat on todellakin kaiken sen ärsytyksen arvoisia!
Ylhäällä laavulla kaivettiin eväät esiin. Kas kummaa kesken kauniin kesäpäivän alkoi ripotella vettä siinä samassa kun eväät oli esillä. Siinä on kyllä joku taika kuinka aina meillä Tiinan kanssa eväs aikaan alkaa satamaan sitä vettä.
Alaspäin sitten tultiinkin aika vauhtia, alempana kun alkaa taas ininä sääskistä kuulumaan.
Loppujen lopuksi alle kahden tunnin reissussa menikin sitten neljä. Mutta tulipahan nyt käytyä.
 |
| Uusi termari ja eväät kätkä tunturin huipulla |
 |
| Kätkä tunturin huipulla |
 |
| Kätkä tunturin maisemia ja opastaulu |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti