Jihuu tein vihdoin kauan pelkäämäni, sekä myös haaveilemani seikkailun! Niinkin yksinkertaisen asian, kuin yksin ulkona nukkumisen siis. Tätä olen ensimmäisen kerran kokeillut vuosia sitten, silloin en niin kovin menestyksekkäästi. Olen siis käynyt lukion jälkeen vielä ammattikoulussa nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaksi. Tuolloin kävimme todella paljon vaelluksilla, melomassa ja muutenkin luonnossa. Eräällä vaelluksella aivan yllättäen meidät laitettiin rinkkoinemme erilleen ja kerrottiin olevan vuorossa sooloyö. Eli nukuimme omissa oloissamme itse tekemässämme laavussa. Tai näin olisi ollut tarkoitus. Silloin en todellakaan ymmärtänyt tämän yksin olon tarkoitusta ja täytyy myöntää, että pelkäsin aivan tolkuttomasti! Sehän päättyikin sitten muutaman muun pelokkaan kanssa salaa pidettyihin popcorn kutsuihin. Ja tätä myötä vihaiseen opettajaan ja autossa vietettyyn yöhön. Silloin tosin olimme onnellisia, että saimme nukkua vieri vieressä, eikä tarvinnutkaan olla yksin.
No niin sitä kasvaa ja mieli muuttuu. Olen nyt jonkun aikaa haaveillut rohkeudesta lähteä yksin luontoon. Tai olenhan minä yksin metsässä ollut, mutta yötä siellä en ollut uskaltanut viettää. Nyt päätin lähteä testaamaan uutta retkiriippumattoani ja yksin vietetty yö tuli suunniteltua vähän puoli huomaamattomasti.
Ensin mietin nukkumista tuossa omalla parvekkeella, mutta totesin sen aivan liian pliisuksi. Siinä olisi luultavasti käynyt niin, että olisin siirtynyt jossain vaiheessa sänkyyn nukkumaan. Olimme samaisena päivänä kuitenkin jo kävelleet reilut kymmenen kilometriä Hannan kanssa kätkällä, joten pitkän kävelymatkan päässä olevat kohteet olivat pois suljettuja.
Jotenka siis kohti lähintä paikkaa jonka keksin. Halusin paikan olevan suhteellisen avonainen, jotta näkisin yöllä tähdet. Asun siis Levitunturin juurella, tällä eteläisellä puolella. Tästä kun lähtee kipuamaan suoraan ylös, päätyy huipunkodalle. Kota löytyy hissien 10 ja 11 välistä. Kodan lisäksi paikalta löytyy aivan käsittämättömän upeat maisemat!
Laitoin leirin pystyyn kodan terassille, missä olikin aivan loistavat puitteet viettää yö. Paikalle pääsin melko myöhään, juuri ennen hämärän laskeutumista. Juuri sopivasti jäi kuitenkin aikaa laittaa leiri pystyyn ja syödä iltapalaa. Kotaan laitoin tulet ihan sitäkin varten, jos yöstä olisi tullut kylmä. Täällä kun jo saattaa öisin mennä pakkasen puolelle.
Olin ehkä vähän odottanut, että riippumatto olisi epämukava nukkua ja minua oltiin varoiteltu sen pohjasta nousevasta kylmyydestä. Pelko näistä oli kyllä turha. Laitoin riippumaton pohjalle retkipatjan sekä lampaantaljan. Riippumatto oli siis sekä lämmin nukkua, että todella miellyttävä. Ilman patjaa kyllä varmasti kylmyys olisi ollut riesana. Oli kyllä mahtava tunne hiljalleen lipua uneen rippumaton keinuessa ja tähtitaivaan avautuessa yläpuolella.
Yllätin itseni enkä pelännyt hetkeäkään koko reissulla. En ole ennen viihtynyt lainkaan yksin, mutta ilmeisesti harjoittelu on tuottanut tulosta ja se alkaa pikkuhiljaa sujumaan. Porukassa tehdyt reissutkin ovat mahtavia, mutta täytyy yrittää pitää kiinni välillä yksinkin tehtävistä jutuista!
 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti