Aamupalan jälkeen lähdin kohti kätkää. Sielä tapasin ystäväni Hannan, jonka kanssa oli tarkoitus suunnata päiväkävelylle kätkän maisemiin. Saatiin kyllä kunnon hiki pintaan kiivetessä, oli paljon lämpimämpi keli kuin mihin olin varautunut.
Kätkälle oli eksynyt muutama muukin. Koskaan aikaisemmin sielläpäin ollessani, en ole kovin moneen muuhun ihmiseen törmännyt. Nyt sai kulkea lähes jonossa. Siitä tietää ruskan tulleen. Ihmispaljous ei tosin haitannut menoa.
Huipulla etsittiin mukava pieni kivikasa, jolta näki koko ympäröivän kauneuden. Sille kivikasalle kasasimme eväät ja niitä syöden tuijottelimme ympäröivää maisemaa. En usko että noista maisemista saa ikinä otettua sellaista kuvaa, joka täysin vastaisi paikalla olon uskomatonta näkyä.
 |
| Päiväkahvit parhaassa seurassa, kiitos Hanna! |
Vaikka meillä tähän reissuun menikin useampi tunti, ei huvittanut mennä sisälle. Ilmakin oli niin uskomattoman upea. Pakkasinkin siis rinkkaan yhden yön tarpeet ja suuntasin takaisin pihalle. Ja mikä ihana ilta, yö sekä aamu olikaan! Ensimmäistä kertaa koskaan, voin vihdoin sanoa että olen viettänyt yön täysin yksin ulkona. Vielä näin aluksi lähellä kotia turvallisesti, mutta ehkä seuraavalla kerralla jo kauempana? Siitä seikkailusta kerron tarkemmin myöhemmin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti