perjantai 2. syyskuuta 2016

Päiväretki repoveden kansallispuistossa

Ketään ei varmaan yllätä, että reissulla oli tarkoitus kävellä alle viisi kilometriä, mutta loppujen lopuksi matkaa kertyikin hieman alle kymmenen kilometriä. Reitillä pysyminen ei taida olla minun juttu?

Olimme siis käymässä siskoni Paulan ja hänen koiransa Monsterin (Monni) kanssa päiväreissulla repoveden kansallispuistossa. Tarkoituksena oli kävellä ketunlenkki, mutta kävelimme risteyksestä harhaan ja kävimme pyörähtämässä Kuutinkanavalla asti. Ylimääräinen lenkki ei kuitenkaan haitannut.

Päivä luonnon keskellä teki hyvää tämän kaupunkiloman ohessa, Kaupungissa olemisessa on kyllä hyviäkin puolia, mutta huomaan jatkuvan hälinän ja ihmismassojen alkavan ottamaan voimille.

Olimme varustautuneet makkara paketilla, lettutaikinalla sekä nuotiokahvilla. Sekä näin upealla kartalla! Voisi äkkiseltään luulla, ettei sillä pysty eksymään.
Kieltämättä kartta näyttää hiukan lasten aarrekartalta. Eli ihan loistava! Onneksi puistossa on paljon muitakin kävijöitä, joten todellista vaaraa eksymisellä ei ollut. Ainakaan niin kauan kun pysyi polulla. Myös karttoja oli paljon matkan varrella (sekä näitä lasten versioita, että ihan oikean näköisiä karttoja).
Reitti oli merkitty oranssilla maalilla, näitä olikin aika tiheään. Tosin lyhyt sekä pidempi reitti olivat samalla värillä merkittyjä.
Ulkona tehdyt letut on parhaita lettuja.

Väsynyt retkeilijä halusi välillä käydä sylissä. Noin lyhyillä tassuilla perässä pysyminen ei tainnut olla helppoa

Lettutaikinan tein valmiiksi muovipulloon mukaan. Koska en voi syödä gluteenia, teen taikinan kaurasta. Letuista tulee todella hyviä, mutta niiden kassassa pysyvyys ei ole ihan normaali taikinan luokkaa. Tästä syystä teen mieluummin pieniä lettuja. Loistava syy syödä useampi!
Letut saivat päälliseksi kinuskikastiketta sekä metsästä kerättyjä mustikoita ja puolukoita.
Parhaita juttuja reitillä oli ehdottomasti luonnon lisäksi riippusilta sekä lossi. Riippusilta oli vähemmän kiikkerä kuin mitä ajattelin. Ja lossi raskaampi vetää, joutui todella töihin vetäessä sitä vastarannalta. Hauskaa se oli joka tapauksessa.

2 kommenttia:

  1. Selailin sun blogia tähän asti, sitten on pakko kommentoida ja jatkaa läksyjen parissa :) Kiitos, kun vinkkasit omasta blogistasi mulle! Menee ehdottomasti seurattavaksi :) Itsellä on orastava luontokuume, mutta kohteet on täällä Keski-Suomessa hakusessa. Niitähän siis on ja koko ajan löydetään uusia, mutta harrastus on aika alussa. Ehkpä tästä sun blogista saa taas intoa lähteä metsään. Kunhan flunssa hellittää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kun ihana kuulla että tykkäsit ja kommentoit! Luonnossa on niin kovin rauhoittavaa, että todellakin lämpimästi suosittelen välillä vierailemaan! Toivottavasti flunssa helpottaa pian.

      Poista